Ensimmäinen viikko Limassa on ollut varsin tapahtumarikas ja mennyt hurjan nopeasti. Sen jälkeen kun on asunut vuoden Klaukkalassa metsän reunalla (tai missä tahansa Suomessa...), on muutos kahdeksan miljoonan ihmisen kaupunkiin aikamoinen. Liikenne, autojen tööttäilyt, yleinen melu ja pakokaasut vaativat totuttelua, mutta eiköhän tämä ajan kanssa parane. Onneksi hiljaisuus ei ole kovin kaukana, ja vapaapäivinä pääsee karkuun kaupungin vilskettä..
Lupasin laittaa kuvia kämpästä, tässä pari kattoterassilta. Tuo puutalo on keittiö, toisessa puutalossa oikealla on kaksi makuuhuonetta.
Our kitchen and the terrace
Perjantaina lähdettiin siis vähän tuulettumaan kaupungin ulkopuolelle. Täällä on kesä lopuillaan, ja alkaa olla viimeiset mahdollisuudet päästä rannalle. Mentiin Anconiin, joka on n. 50 km Limasta pohjoiseen. Perille saavuttuamme makasin ensimmäiset pari tuntia vaan ulkona ja kuuntelin meren kohinaa. Katseltiin auringon laskua, ja ehdin juuri ja juuri hakea kameran ja ottaa siitä kuvan. Täällä aurinko laskee suoraan alas todella nopeasti, ja pimeä tulee jo kuuden aikaan illalla. Aika hurjaa, kun varsinkin kesällä pimeään yhdistää yön, mutta sitten huomaakin että ilta on vasta aluillaan.
Miramar in Ancon
Perjantai-yönä heräsin yhtäkkiä siihen, että maa tärisi ja huonekalut kolisivat. Aika nopeasti ymmärsin että tämä on varmaan maanjäristys, vaikka tuntui aika epätodelliselta. Kaveri hyppäsi sängystä ja huusi vaan että juokse ulos, joten mentiin sitten äkkiä terassille, jolloin värähtely sitten jo loppuikin. Odoteltiin jonkin aikaa ja juteltiin naapureiden kanssa jotka olivat myös lähteneet ulos taloistaan. Järinä oli kuitenkin aika pieni, ja palasimme takaisin sisälle.
Aamulla olimme jo hereillä kun alkoi taas tärisemään, ja mietin jo itsekseni että tämmöistäkö täällä nyt sitten on, rampataan ulkona kun talo heiluu vähän väliä. Sekään ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Pieniä värinöitä tapahtuu kuulemma aina välillä eikä näissäkään onneksi ollut kukaan loukkaantunut (myöhemmin kuulin että keskus oli ollut hieman Liman ulkopuolella, ensimmäinen järistys oli 4,3 ja toinen 5,3 Richteriä), isommat ovat todella harvinaisia. Eli kunnossa ollaan! Tulipahan nyt sitten maanjärähtelykin koettua..Naapuri ihmetteli että oliko tosiaan minulle ensimmäinen kerta, täällä ne ovat niin tavallisia. Sanoin että meillä Suomessa ei suurempia luonnonmullistuksia tapahdu...
Lauantaina oli siella rannalla naapuruston puutarhajuhlat ja paljon perulaista ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. paasin itsekin vahan tanssahtelemaan, hauskaa oli!
Tänään oli kansallinen kotiapulaisten päivä, ja Casa de Panchitassa oli juhlat päivän kunniaksi. Päivä venyi 10-tuntiseksi, mutta hauskaa oli! Oli perinnelauluja ja -tansseja, teatteria ja muita esityksiä. Ihmiset tulivat taas hieman tutummiksi ja alan pikkuhiljaa muistaa nimiäkin. Tiistaina alkaa uudet projektit. Olen nyt sitten kahdessa: suomalaisen Unioni naisasialiiton rahoittama seksuaalikasvatusprojekti keskittyy iltakouluihin, joissa suuri osa opiskelijoista on kotiapulaisia. Toinen jossa olen mukana on lasten lukutaitoprojekti, eli kierrämme kouluissa auttamassa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Paljon siis Limassa matkustelua luvassa...
2 comments:
No jopas on bungaloveja! Ja maanjarryyttyyksssiiaaaa, aika pelottavaa. Onneksi hotel waikiki ja sen asukkaat sailyivat ehjina :)
Hih, on kyllä tosiaankin enemmän se Waikiki kun Presidentti. Mutta sehän on muutenkin aina ollut se lemppari. :) Mutta kiva että pääsit sieltä kaupungin vilskeestä vähän rannalle hengähtämään.
Maanjäristyksiä, hui!
Post a Comment