Wednesday, June 25, 2008

Foro masculinidades y violencia de genero - Atrapados sin salida?



Viime viikonloppuna osallistuin ylläolevaan seminaariin, jossa teemana oli maskuliinisuus ja sukupuolten välinen väkivalta. Seksuaali- ja perheväkivalta on myös Perussa järkyttävän yleistä, minkä olen saanut todeta työkavereiden kanssa jutellessani sekä etenkin perhekäyntien yhteydessä. Kamalinta asiassa on se, miten tavallisena sitä pidetään. Tällä hetkellä varmaan ainoa valtion tarjoama sosiaaliapu on Naisministeriön (kyllä, Perussa on sellainen) perustamat hätäkeskukset joihin uhrit voivat mennä. Ne eivät kuitenkaan kuulemma toimi kovin hyvin, sillä jonotusajat ovat pitkät. Vaikka uskaltautuisikin poliisille, etenevät jutut harvoin tuomioon asti.  

Kysyin yksi päivä työkaverilta, mikä olisi paras tapa toimia, kun eräs äiti oli kertonut minulle miehensä väkivaltaisuudesta. Työkaverini on vuosikaudet tehnyt töitä aiheen parissa Limassa, ja kysyi heti että minkälainen naapurusto on, onko äidillä paljon ystäviä. Heillä oli kerran ollut tapaus, jossa naapurin naiset olivat järjestäytyneet perheväkivaltaa vastaan, ja hankkineet kaikki pillit. Joka kerta kun jonkun kodissa alettiin väkivaltaiseksi, perheen äiti puhalsi pilliin ja naapurit tulivat apuun...

La semana pasada participe en un foro sobre masculinidades y violencia de genero. Es un tema importante, el problema de violencia de genero es demasiado común no solo en el Perú sino en todos los países. El foro fue interesante y muy informativa, sobre todo escuchar las experiencias de las ONGs que trabajan con el tema.  Lo que yo esperaba era discurso entre el público y los invitados, que casi no existía. Una pena. Mi compañera del trabajo, Elisabeth, hablo sobre la violencia sexual hacia las trabajadoras del hogar. Un tema interesante también fue el Proyecto Macho, que trabaja con los agresores.

En castellano

El otro dia escribi en el blog de la Casa de Panchita sobre mi vida en Lima. Así que por fin vais a poder leer algo en castellano tambien...Aqui esta!

Tuesday, June 24, 2008

Road trip






Martina, meidän menopeli

Martina, our travel companion









Viime viikolla lähdettiin Piian ja Felipen kanssa lomalle pohjoiseen. Matkasta tuli varsinainen road trip, reilu 1000 kilometriä kuluneella jeepillä rannikkoa pitkin ja pysähtelyjä pikkukylissä vähän väliä. Aluksi hieman kuvia matkan varrelta...

Last week I went with Piia and Felipe on a real road trip; over 1000 kilometers in an old jeep along the north coast and stopping in small villages every now and then.


Tukumen pyramidit - The pyramids of Tukume



Perulainen koira - Peruvian dog


Tässä viedään kuin vierasta sikaa.... :(



Kalastajia Organisissa - Fishermen in Organos



Tumbesin alue on suureksi osaksi bosque secoa eli kuivaa metsää. Nyt on kuiva kausi eli sateet hyvin vähissä, joten metsät ovat nimensä veroisia. Ne on lähinnä aavikkoa jossa kasvaa siellä täällä puita. Öljy-yhtiötkin on imeneet maaperää kuiviin. El Niño iskee 5-10 vuoden välein, ja tuo kaiken vahingon lisäksi kuitenkin myös vihreyttä kuivuuden keskelle. Tieltä näkyy aina vähän väliä uomia, jotka näyttää kuivuneilta joilta. Ne on kuitenkin tarkotettu Niñoa varten. Aika hurjaa, asua alueella jossa tietää että kodin voi joutua rakentamaan uudestaan taas viiden vuoden päästä...


The area of Tumbes is full of bosque seco (dry forest), which means basically that during the dry season it´s more or less a desert with some trees.

Meidän loma oli aikamoinen sekoitus kaikkea. Yhtenä päivänä loikoiltiin rannalla, toisena käytiin tervehtimässä Felipen tuttavaperhettä, ja sitten käytiin myös vierailulla yhden toisen perheen luona, jonka isä on Felipen projektissa töissä.


Ensimmäinen perhe asuu puolet vuodesta Limassa ja puolet pohjosessa. Isä on kalastaja, joten saatiin heti aamiaiseksi tuoretta kalaa suoraan merestä (ehkä tuhdein aamiainen mitä olen ikinä syönyt yhdeksältä aamulla!). Perheessä on kaksivuotiaat kaksospojat jotka oli ihan mahtavia, tuli niin Maaret ja minä mieleen niiden touhuamisesta.


Our holiday ended up to be a mixture of everything. We spent a day at the beach doing nothing, then went to visit Felipe´s friends who live in a house at the beach with their 2-year old twins (who reminded me of Maaret and me, they were playing and doing everything together, so funny).

Toisen perheen äiti on 24-vuotias ja sai juuri neljännen lapsen, vanhin on seitsemän. Ja kaikki tyttöjä. Äidillä oli huolissaan kun ei tullut poikaa, sitä olisi kuulemma isä toivonut niin kovasti. Kaksospoikien äiti kertoikin että häntä oli kaikki kylällä onnitelleet synnytyksen jälkeen, ei voi kuulemma paremmin onnistua kun tulee kaksi poikaa kerrallaan. Niinpä niin. Felipe on opettanut tyttöjä puutarhureiksi, ja vanhin tytöistä näyttikin innoissaan omia istutuksiaan. Tytöt olivat ihan oma-alotteisesti tehneet takapihalle kasvimaan, jossa oli ties mitä taimia.



We also went to visit another family, whose father is working in Felipe´s ngo . They had just had their fourth daughter; Rosa is two years younger than me and has already 4 children, amazing...Felipe has taught the girls to take care of plants, and they had a real surprise when we got there: a small garden with all different sorts of plants, they looked so proud when they showed it to us!

Alueen kylissä ei ole sähköä muilla kuin yrityksillä ja hotelleilla, eli yksityishenkilöt ovat vanhojen keinojen varassa. Vesi täytyy kaikki ostaa tynnyreissä, ja se on maan kalleinta. Ei siis hirveästi viitsinyt suihkussa lotrata...

Käytiin myös Mancorassa, siellä on kuulemma yksi Perun suosituimmista surffimestoista. Paikka oli nyt kovin hiljainen kun ei ole sesonki, enkä minäkään vielä tällä kertaa päässyt surffaamaan...Oli kyllä ihanaa päästä lämpöön, siellä oli ihan kesä. Hassua että saman maan sisällä voi vaihdella niin paljon, kun palattiin Limaan (16h bussissa), oli taas pilvistä ja koleaa.

Ja se bussikyyti! Ihan kun olisi lentokoneessa ollut, bussiemäntä tarjoili illallista ja leffoja näin varmaan 5 (joista aamun piirretty ainut hyvä, terroristileffat ja Cheetah Girls 2 ei jaksaneet innostaa). Olin jostain kuullut bussibingosta jossa voittaja saa palkinnoksi paluulipun ja luulin sen jo olevan joku urbaani legenda, mutta ehei! Me siis pelattiin aamulla bussissa kaikkien matkustajien kanssa bingoa, jossa toden totta, palkintona oli matka Tumbesiin! Tällä kertaa ei onnetar kuitenkaan suosinut meitä...

Tuli tosiaan taas kaikenlaista nähtyä. Tykkäsin kyllä kovasti pohjosesta, toivottavasti pääsen taas pian uudestaan!

It´s weird how different the weather can be inside one country. In Tumbes it was so warm and sunny, but as soon as the bus arrived to Lima it was cloudy and cold again...And what a bus ride! I saw like 5 movies which were all bad except a cartoon film, for some reason they like to show here films about terrorists and highjacking airplanes (not very nice when you´re spending 16 hours in a bus with total strangers), and Cheetah Gilrs 2 wasn´t really my favourite either... Other than that it was really comfortable. I had already heard rumours about bingo in the bus where you can win a return ticket, but I thoght it was a joke. But it´s not. In the morning the whole bus was playing Bingo and some lucky guy won a ticket to Tumbes.

As always, holidays were too short. But I´m definitely going back, and next time hoping to try surfing! They say the area has the best beaches in the country so I couldn´t miss out the chance, now could I?

Tuesday, June 10, 2008

update


Nyt alkaa olla asuminen Limassa siinä vaiheessa, että arkipäivän rutiinit ovat jo muodostuneet ja niistä alkaa nauttia. Töitä on nyt kesäkuussa paljon, meidän projektiin kuuluu yli 30 kouluvierailua joista minä osallistun varmaan melkein pariinkymmeneen.

Tässä kuussa lasten kirjoitus- ja lukutaitoprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että on kulttuurivierailun aika. Käydään siis kuuden eri koulun kanssa katsomassa yksi modernin taiteen näyttely. Itseäni vähän jännittää, koska meillä on pari semmosta luokkaa jotka tekevät vähän niin kuin itse tahtovat, saa nähdä monta kuvaa kaatuu heidän vierailun aikana..

Seksuaalikasvatusprojekti on edennyt jo toiseen istuntoon, jossa puhutaan ehkäisymenetelmistä ja sukupuolitaudeista. Hihittelyä on aikaisempaa enemmän, mutta kysymyksiäkin tulee paljon. 

Viime viikolla olin taas Pamplonassa eli siellä San Juan de Mirafloresin alueella kotikäynneillä. Näin pienimmän vauvan ikinä! 17-vuotias tyttö oli juuri päässyt sairaalasta, ja hänellä oli kotona vastasyntyneen keskosvauvan lisäksi joukko pikkusisaruksia hoidettavana, molemmat vanhemmat olivat töissä ja tyttö oli tullut yksin sairaalasta takaisin. Aika hurjaa mitä teini-ikäisellä voi olla jo vastuullaan...Vauva sai siis alkunsa ikävällä tavalla eli isästä ei ole tietoa. Viedään sinne tänään vauvanvaatteita ja katsotaan miten sujuu. 



Sunnuntaina käytiin lasten kanssa Liman taidemuseossa, jossa oli näyttely perulaisista taiteilijoista. Hyvä historian oppitunti, nyt tiedän mitä eroja pohjoisessa ja etelässä tehdyissä saviruukuissa on, ja mitä värejä eri aikakausilla käytettiin!

Huomenna heitän muutamaksi päiväksi hyvästit Liman harmaalle talvelle ja suuntaan kohti pohjoista, eli Mancoraan Ecuadorin rajan tuntumaan. Siellä on kesä ja kuulemma Perun parhaat surffirannat, pitäisiköhän kokeilla?