Nyt alkaa olla asuminen Limassa siinä vaiheessa, että arkipäivän rutiinit ovat jo muodostuneet ja niistä alkaa nauttia. Töitä on nyt kesäkuussa paljon, meidän projektiin kuuluu yli 30 kouluvierailua joista minä osallistun varmaan melkein pariinkymmeneen.
Tässä kuussa lasten kirjoitus- ja lukutaitoprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että on kulttuurivierailun aika. Käydään siis kuuden eri koulun kanssa katsomassa yksi modernin taiteen näyttely. Itseäni vähän jännittää, koska meillä on pari semmosta luokkaa jotka tekevät vähän niin kuin itse tahtovat, saa nähdä monta kuvaa kaatuu heidän vierailun aikana..
Seksuaalikasvatusprojekti on edennyt jo toiseen istuntoon, jossa puhutaan ehkäisymenetelmistä ja sukupuolitaudeista. Hihittelyä on aikaisempaa enemmän, mutta kysymyksiäkin tulee paljon.
Viime viikolla olin taas Pamplonassa eli siellä San Juan de Mirafloresin alueella kotikäynneillä. Näin pienimmän vauvan ikinä! 17-vuotias tyttö oli juuri päässyt sairaalasta, ja hänellä oli kotona vastasyntyneen keskosvauvan lisäksi joukko pikkusisaruksia hoidettavana, molemmat vanhemmat olivat töissä ja tyttö oli tullut yksin sairaalasta takaisin. Aika hurjaa mitä teini-ikäisellä voi olla jo vastuullaan...Vauva sai siis alkunsa ikävällä tavalla eli isästä ei ole tietoa. Viedään sinne tänään vauvanvaatteita ja katsotaan miten sujuu.
Sunnuntaina käytiin lasten kanssa Liman taidemuseossa, jossa oli näyttely perulaisista taiteilijoista. Hyvä historian oppitunti, nyt tiedän mitä eroja pohjoisessa ja etelässä tehdyissä saviruukuissa on, ja mitä värejä eri aikakausilla käytettiin!
No comments:
Post a Comment