Monday, December 1, 2008

Ayacucho



Olimme marraskuun alussa Ayacuchossa pitämässä koulutusta paikallisille naisille. Koulutuksen aiheena oli vanhustenhoito, ja kurssi kesti 3 päivää. Osallistujia oli hurja määrä, 60 naista ja mahtui joukkoon pari miestäkin. Porukassa oli paljon henkilöitä, jotka ovat muutenkin yhteisöaktiiveja erilaisissa paikallistason yhdistyksissä ja ryhmissä.
Vähän jännitti ensimmäinen koulutus niin monelle ihmiselle! Limassa olen mukana kouluttajien ryhmässä, mutta siellä kurssit ovat yleensä max 15 osallistujalle, niissä istutaan usein ympyrässä juttelemassa, ja lapset juoksevat jatkuvasti ympärillä. Nyt oltiin isossa salissa, jossa kaikki kuuntelivat korvat höröllä ja kyselivät kovasti. Tunnelma oli siis innokas ja motivoitunut. Osallistujat olivat ihania, lähtiessä he lauloivat meille, halasivat ja kiittelivät kovasti.

Kurssin tärkein sanoma oli, että vanhukset eivät ole lapsia. Huolestuttavan monet olivat kurssin alussa toista mieltä ja puhuivat vaan siitä, miten niille pitää kaikki tuoda eteen kun ei ne enää osaa itse. Vanhukset eivät ole lapsia-fraasia toistettiin kuitenkin kurssin aikana niin monta kertaa, että se tuskin jäi kenellekään epäselväksi. Mieleen jäivät kuitenkin kaikille kolme asiaa, joita vanhusten parissa työskentelevä tarvitsee: kärsivällisyys, kunnioitus ja hyvä mieli.

Miten mitataan verenpaine

Miten mitataan kuume
Loppukoe: vain viisi 60:stä reputti, melkoinen saavutus!
Päästiin me töiden välissä vähän turisteilemaankin. Käytiin Quinuassa, joka on kylä ylhäällä vuoristossa. Siellä pampalla on käyty kuuluisa Ayacuchon taistelu, josta paikalliset ovat kovin ylpeitä. Tarinan mukaan se ratkaisi Perun itsenäisyyden.
Torimeininkiä - Local market in Quinua

Härkätaistelu-areena - Bull-fighting arena

Hypättiin pampalla heppojen selkään ja käytiin katselemassa vesiputousta. Paikalliset lapset ryntäsivät meidät nähtyään luokse ja halusivat laulaa taistelusta (aika raakaa tekstiä, pettureiden päät poikki ja lallallaa...), ja päästiin me vähän tanssimaankin. Takana Ayacuchon taistelun muistomerkki.

Tämän jälkeen oli käsitöiden vuoro. Quinua ja koko Ayacuchon alue on kuuluisia erityisesti keramiikastaan, ja pitihän niitäkin sitten ostaa kun suoraan sai itse tekijöiltä. Ja oli kyllä todella upeita! Näitä savikirkkoja oli Quinuassa lähes jokaisen talon katolla.
Niin ja näitä tuomisia löytyy myös Naistenmessuilta tällä viikolla, Katajanokan Wanhaan Satamaan siis!

Saturday, November 1, 2008

Mexico City


Meksikon pääkaupunki on valtava, asukkaita on n. 20 miljoonaa. Vaikka suuri, ei kaupunki kuitenkaan tuntunut ihan jättimäiseltä vaan itseasiassa todella viihtyisältä. Lima on asukasluvultaan DF:ää (distrito federal, toinen nimitys Mexico Citylle) puolet pienempi, mutta mielestäni paljon kaoottisempi. DF on kuin joukko yksittäisiä kaupunkeja. Eniten tykkäsin Condesan kaupunginosasta, jossa oli boheemia tunnelmaa, puistikoita, pieniä katuja ja paljon katukahviloita.

Kaupungissa näkyi yleisesti se, miten elintaso on Perua korkeampi, vaikka löytyy sieltäkin varmasti myös ne kurjemmatkin alueet. Silti Limassa asuttuani hämmästystä aiheutti mm. bussilipun maksaminen suoraan kuskille eikä rahastajalle sekä se, että taksihinnat eivät ole kiinni neuvottelutaidoistasi vaan taksimittarista! Silmään pisti myös amerikkalaisketjuja joita ei etelämmässä näy, kuten esim. Wal-Mart.


Meksikon itsenäisyyspäivään oli vielä pari viikkoa, mutta juhlatunnelmaan virittäydyttiin jo ihan täysilllä. Kuvassa Plaza de Armas (Aseiden aukio), kaupungin pääaukio.


Itsenäisyyspäivän koristelut muistuttavat erehdyttävän paljon joulukoristelua, havuköynnöksiä ja kelloja joka paikassa. On kyllä hurjaa ajatella, että täällä on itsenäistytty jo lähes 200 vuotta sitten. Tosin kolonialismin vaikutukset ovat edelleen aika vahvoja...


70-luvun lopulla sähkömiehet törmäsivät Plaza de Armasin takana 8-tonniseen kivilaattaan, joka esitti atsteekkijumalaa. Aloitettiin kaivaukset, ja maan alta löytyi atsteekkien suurtemppeli. Kerrotaan, että tässä atsteekit näkivät kaktuksen ympärillä käärmeen, joka oli merkki heidän jumalaltaan perustaa sille paikalle kaupunki.


Piparkakkutalo!


Viikon reilu löytö: Condesan kaupunginosassa törmättiin Fabrica Socialiin, joka on meksikolaisia käsitöitä myyvä kauppa. Kaupan erikoisuus on se, että se ei ole yritys vaan projekti, joka tukee maaseudulla asuvien naisten yrittäjyyttä tarjoamalla heille kaupan kautta mahdollisuuden markkinoida ja myydä tuotteitaan. Tuotteissa näkyy kaikissa hintalapuissa myös tekijä, hänen osuus tuotosta, sekä tuotteen valmistukseen käytetty aika. Matkaan lähti keraaminen teepannu, joka on jo ollut kovassa käytössä.

Wednesday, October 15, 2008

México - Puerto Escondido


Puerto Escondido on kylä Meksikon eteläosassa, Tyynenmeren rannalla Oaxacan osavaltiossa. Paikka on todella suosittu surffareiden kesken, joita sinne tulee eri puolilta maailmaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa urheilulajia kokeillut, oli aallot sen näköisiä että niissä olisi vähän liian huimaa uusi harrastus aloittaa. Sää oli kovin myrskyisä, mutta onneksi rauhoittui loppua kohden. Päästiin seikkailemaan rannan lisäksi myös kilppareiden luona!

Puerto Escondido is a village in Southern Mexico at the Pacific Ocean, in the state of Oaxaca. The place is famous for its beaches, and the surfers come there from all over the world. I decided to start learning the sports some other time, since the waves were too high for amateurs..There was a storm when we arrived, though luckily the weather changed before we left. Beside the beach we got to visit the sea turtles!

Tältä näytti kun saavuttiin...This is how it looked like when we arrived


...Myrskyn jälkeen - After the storm


Mun uusi harrastus - My new hobby


Aaaaaah...


Mereneläviä meksikolaisittain - Seafood Mexican style


Mazunte (1h de Puerto Escondido)


Mazuntessa on myös pieni kosmetiikkayritys, joka on saanut tukea mm. Body Shopilta. Tuotteet ovat kaikki luonnonmukaisesti valmistettuja, ja ne tehdään suoraan paikan päällä.

There´s a small cosmetics shop in Mazunte, which has been financed by The Body Shop and other fundations. The products are all organic and they are made in the village, right next to the shop. Reeally good!


Samassa kylässä on myös kilpikonnien pelastusyksikkö sekä museo. Nähtiin siis paljon erilaisia kilppareita, varsinkin merikilpparit oli jänniä ja vaaaltavia! Siellä oli myös paljon merikilppareiden poikasia, joita haetaan rannalta kun ne kuoriutuu ja päästetään sitten veteen kun ne selviytyy omillaan. Kilpikonnan liha on edelleen paikallista herkkua, mutta kiitos Mazunten kaltaisten pelastustoimien on laji pystytty edelleen säilyttämään.

In the same village there is also a rescue place for turtles. We saw several kinds of turtles, especially the sea turtles were reaally funny and sooo huge! There were lots of young ones that are saved from the beach when they are born, and they´re brought to the ocean when they´re big enough. People still eat the turtle meat, and thanks to places like Mazunte they´ve been able to save the species.

Felipe ja merikilpikonna - Felipe and a sea turtle


Piilosilla - Playing hide and seek


Viikon reilu löytö oli Mazunten avokadoa ja aloeta sisältävä kasvovoide, paras mitä tähän mennessä olen kokeillut!

The fair product of the week is a avocado-aloe moisture cream, the best I´ve tried so far!

Friday, September 19, 2008

Cajamarca

Olin reilu kuukausi sitten käymässä Cajamarcassa toisen Etvo-vapaaehtosen Johannan luona. Johanna on töissä Warmayullu-nimisessä kansalaisjärjestössä, joka toimii lasten kulttuurikasvatuksen parissa. Samassa järjestössä on töissä myös toinen suomalainen, Maria. Oli kyllä huippukiva matka, sillon oli juuri Warmayllun koko porukka koolla eri puolilta Perua ja tehtiin retki ylös vuorille niiden kanssa. Porukassa oli ihmisiä vuoristosta, viidakosta ja rannikolta, ja koko matka (jotain 30-40km mutta kesti 2 tuntia...) laulettiin perinnelauluja, jotkut oli ottanu mukaan soittimiakin. Matka meni mukavasti ja pomppuisasti. Tässä kuvia reissusta.

About a month ago a visited Johanna, another Finnish volunteer, in Cajamarca. She works in an NGO called Warmayullu, that promotes cultural issues among children. At the same time there was a meeting of the whole Warmayullu-team, that has members in different parts of the country. One day we went to the mountains with them and had lots of fun on the trip up there (30-40km but it took about 2h to get there), everybody was singing typical songs from their region (there where people from the mountains, jungle and the coast). Nice and bumpy...Here are some pics from the trip!

Kaupunki Santa Apolonian kukkulalta katsottuna - View from the Santa Apolonia-hill




Cumbe Mayo


Ryhmäkuva - Group photo


Maria, Merita ja Johanna


Apu, vuorten henki - Apu, spirit of the mountains


Pago a la tierra.
Uhraus hengille - Homage to the spirits







Friday, September 12, 2008

Uusi työpaja


Sunnuntai on Perussa yleensä kotiapulaisten vapaapäivä. La Casa de Panchita on siis silloin aina auki, ja tarjoaa kotiapulaisille erilaisia aktiviteetteja: työhön liittyviä lastenhoito- ja kotitalouskursseja sekä useita työpajoja, mm. marineraa (pohjois-perulainen kansantanssi), englanninopetusta, teatteria, perinnetietoutta, käsitöitä...Lisäksi sunnuntaisin on myös psykologin vastaanotto sekä lakimies, joka antaa oikeusapua työhön liittyvissä ongelmissa.

Sunday is usually a free day for the domestic workers in Peru. That is why La Casa de Panchita is open every sunday and organizes activities and workshops the whole day. There´s marinera (a north-peruvian dance), English, theatre, peruvian tradition workshops, handicraft...There are also psychologists and a lawyer who gives legal advise concerning problems at work.

Lilly opettaa marineraa - Lilly teaching marinera




Aloitin kuukausi sitten uuden työpajan, jossa tehdään käsitöitä. Suurin osa kotiapulaisista on maaseudulta, jossa naiset oppivat pienestä pitäen villankehräämistä, kutomista, kirjontaa, virkkaamista, ja vaikka mitä.

Jokaisella alueella on omat perinteensä, ja viidakkojen, vuoristojen ja rannikon seutujen värit ja mallit vaihtelevat suuresti. Vuoristokylissä monet naiset käyttävät hyödyksi joka hetken kun kädet on vapaana: koska välimatkat ovat usein pitkiä, he kehräävät villaa tai kutovat samalla kun kävelevät.



Tähän mennessä me ollaan harjoiteltu kutomista, ensi sunnuntaina vuorossa on kirjonta. Olen työpajassa vaan muodollinen vetäjä, sillä opettajina toimii kaksi kotiapulaista. Carmen ja Senayda osaavat lähes kaikkia käsitöitä, ja heillä riittää kärsivällisyyttä opettaa myös minua :). Aluksi mukaan tuli vain niitä, jotka eivät aikaisemmin osanneet kutoa. Nyt porukka on kasvanut ja joukossa on myös naisia, jotka osaavat jo paljon mutta haluavat oppia uusia kuvioita. Sain suomalaisilta Johannalta ja Marialta (nykyinen ja entinen ETVO-vapaaehtoinen Warmayllu-järjestössä) Cajamarcasta ison kerän aitoa käsinkehrättyä lampaanvillaa, ja olen nyt alkanut kutoa laukkua Carmenin opastuksella. Kun muut näkivät villan, alkoi tilauksia sadella. Eli Johanna ja Maria, kun tulette seuraavan kerran käymään Limassa, teidän täytyy jo ottaa iso rinkka mukaan!

Täytyy ehkä tosin jossain vaiheessa tehdä erillinen materiaalinhaku-reissu Cajamarcaan, lankojen lisäksi tarvittaisiin myös villakangasta, joka on siellä todella laadukasta ja kaunista. Löytyy vaikka mitä värejä metritavarana. Senayda on Arequipasta Etelä-Perusta, jossa valmistetaan myös upeita käsitöitä. Puhuimme myös, että voisimme tehdä reissun sinne yhdessä käsityöporukan kanssa. Eräs äiti jonka luona käymme Pamplonassa kertoi, että hänen veljensä tuo heidän kotikylästä alpakkaa, jota hän kehrää itse villaksi.

Joka sunnuntai kotiapulaisten kanssa jutellessa tulee esiin uusia taitoja, porukassa ainakin yksi osaa kutoa villaliinoja. Ei siis kangaspuilla, vaan täällä kude sidotaan vaikka pöydänkulmaan eli on kätevä valmistaa missä tahansa. Tekniikan ja kuvioiden oppiminen on sitten asia erikseen...

Käsityöpajan tuotteita on tarkoitus lähettää Suomeen joulukuun Naistenmessuja varten. Niitä saa siis ostaa Unioni Naisasialiiton Naisten Kehitysavun standilta!

Thursday, August 14, 2008

Onnistumisia ja takaiskuja

Pamplonan perhekäyntiohjelmassa ollaan nyt siinä vaiheessa, että ensimmäisten kymmenen perheen kanssa (perheitä on yhteensä 50) ollaan käyty kaikki neljä istuntoa läpi. Meitä on neljän hengen porukka, ja käymme joka tiistai 1-4 perheessä. Luku vaihtelee, koska joskus äiti ei ole sovittuun aikaan paikalla - lapsi täytyy viedä lääkäriin, pitää auttaa siskoa torimyynnissä juuri sinä päivänä, tai mennä hoitamaan vanhempien kouluvelvollisuuksia.

Täällä vanhemmat joutuvat osallistumaan koulun toimintaan esim. valvomalla välitunteja tai siivoamalla koulua, sillä resurssit eivät muuten riitä. Lukukauden jälkeen myös vanhemmat saavat todistuksen, ja se joka ei ole osallistunut tarpeeksi, joutuu maksamaan sakkoa.

Perhekäynnit ovat yksi mieluisimmista työtehtävistäni täällä. Nyt varsinkin kun tunnen äitejä enemmän, juttelemme kaikesta muustakin (kertoilen myös omasta perheestäni), ja hekin luottavat meihin jo enemmän. Tällä viikolla yksi äiti sanoi viimeisen istunnon jälkeen, että hän oli meidän avulla alkanut ajatella omaa tilannettaan ja tajunnut vasta nyt, ettei hänen tarvitse kasvattaa omia lapsiaan samoin kuten hänen vanhempansa olivat tehneet, eli uhkailu ja lyöminen ei tee lapselle muuta kuin vahinkoa. Oli mieletöntä kuulla nuo sanat toisen ihmisen suusta ja tietää, että itse on edes vähänkin vaikuttanut asiaan.

Lähes kaikki vanhemmat Pamplonassa ovat lähtöisin maaseudulta, jossa varsinkin perinteet istuvat usein niin tiukassa, ettei niitä edes tajuta kyseenalaistaa. Seurantakäyntien yhteydessä saamme lopulta nähdä, onko muutosta todella tapahtunut!

On sitten niitä takapakkejakin...En tiedä kerroinko teille Katista, 17-vuotiaasta tytöstä, joka myös käy sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Tutustuin Katiin, kun minua pyydettiin auttamaan häntä englannissa. Parin kerran jälkeen Katin koenumerot nousivat, eikä hän enää tarvinnut tukiopetusta. Hänen perheensä on kuitenkin yksi niistä joissa vierailemme, joten olemme nähneet säännöllisin väliajoin. Katin perheessä molemmat vanhemmista ovat pahoinpidelleet lapsiaan, ja olemme käsitelleet tilannetta äidin ja Katin kanssa. Vakavin tilanne tähän asti sattui pari kuukautta sitten, kun äiti ei ollut kotona. Isällä ja Katilla tuli riitaa, joka päättyi siihen että isä otti puhelinjohdon ja löi sillä Katia siihen asti että tyttö ei enää pystynyt kävelemään. Äiti ei halua tehdä ilmoitusta, koska pelkää lasten menettämistä, heillä kun on aikaisemminkin ollut ongelmia.

Kaksi viikkoa sitten kuulin, että Kati on raskaana. Järkytyin, koska jos Suomessa on vaikeaa käydä koulu loppuun lapsen kanssa niin täällä se on lähes mahdotonta. Kati sanoi kuitenkin olevansa onnellinen. Hän on seurustellut kaksi vuotta, ja poikaystävä on jo 20-vuotias ja työssäkäyvä ihminen. Poika oli muuttanut äitinsä kanssa parin tunnin matkan päähän Limasta, ja Kati kertoi haluavansa mennä käymään hänen luonaan.

Tänään kuulin, että Kati on karannut kotoaan. Äiti on hädissään, sanoo että poikaystävä on kaapannut hänet. Itse uskon tytön lähteneen omasta tahdostaan, hänhän puhui minulle onnessaan perheen perustamisesta. Mutta kuinka lyhytkatseisesti sitä voi teinityttö ajatella...Kukaan ei saa häneen tällä hetkellä yhteyttä, puhelin on pois päältä emmekä tiedä pojan tarkkaa osoitetta.

Kati on jo kolmas raskaana oleva tyttö vuoden sisällä niistä 50:stä teinitytöstä, jotka käyvät sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Kun kysyin häneltä käyttivätkö he poikaystävän kanssa ehkäisyä, vastaus oli ei. Kysyin, tietääkö hän kondomeista ja hän sanoi että kyllä, mutta eivät vaan tulleet käyttäneeksi. Ei kondomia, ei pillereitä eikä muutakaan. Ongelma ei usein ole tiedon puute, vaan asenne. Tytöt eivät uskalla ehdottaa ehkäisyn käyttöä pojille vaikka haluaisivatkin, sillä pelkäävät pojan menettämistä. Tai sitten käytetään keskeytettyä yhdyntää tai luonnollisia menetelmiä, eli lähinnä kuukautiskierron laskemista. Olin yksi päivä kokouksessa, jossa GYNEKOLOGI puhui kierron laskemisesta ehkäisymenetelmänä. Sanoi ettei suosittele teineille, mutta aikuisille naisille kyllä sopii jos on tasainen kierto. On totta, että monet ehkäisymenetelmät ovat usein liian kalliita, ja ne jää myös sen takia käyttämättä. Ja katolisella kirkolla on tietysti oma osuutensa asiaan...

Tällaisissa tilanteissa sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi. Suomessa saisi Katin olinpaikan selville pelkällä tekstiviestillä. Myös raskauden sattuessa olisi vaihtoehtoja. Tosin miten sitä muuttaa ihmisen mieltä joka on niin rakastunut ja huumassa perheen perustamisesta. Toisaalta ymmärrän, että tyttö ei halua varsinkaan tuossa tilassa asu kodissa, jossa pitää pelätä väkivaltaa.

Ei auta muu kuin toivoa ja odottaa, että asiat selkenee.

Wednesday, August 13, 2008

Tingo María

Húanucosta pari tuntia mutkasta tietä pohjoseen ja maisemat muuttuvat täysin. Tingo María on jo selva altaa, viidakon ja vuoriston välimaastoa. Se on myös nukkuvan kaunottaren (la bella durmiente) koti. Kaunotar näkyy kuvassa.

Two hours bumpy road from Huánuco and the landscape changes totally. Tingo María is selva alta; people call it the gate to the jungle because it´s a mixture of sierra and selva. It´s also the home of sleeping beauty (la bella durmiente). You can see her in the picture below.


Cueva de las pavas


Anne ja Santa Carmenin vesiputous
Anne and the waterfall of Santa Carmen


Matkalla näkyi paljon perhosia. Olivat kuitenkin kovin vikkeliä, yhdestä sain kuvan lehden läpi...

There were many butterflies on the way but they were too fast for me, still managed to get one picture through a leave...


Cueva de lechuzas


Tämä oli hämmentävä näky: joku majavan näköinen elukka (picuro) polkupyörän tarakalla tarraamassa ajajan selkään. Kävi ilmi, että eläin oli sama jota jotkut porukastamme olivat juuri hetki aikaisemmin syöneet. On taas näitä suloisia paikallisia herkkuja...

Confusing indeed: some kind of beaver-looking animal (picuro) sitting behind a guy on a bike. Turned out to be the same animal some guys from our group had just eaten in a restaurant we went to. Another lovely local delicatess...


Todellinen herkku oli kaakao-hedelmä. Valkoinen mömmö syödään (maistuu ihan karkilta!), ja siemenistä valmistetaan kaakaota.

A real delicatess was the cacao fruit. You can eat the white part of the fruit, they use the seeds to produce cacao.


Kävimme myös vierailulla erään yhteisön luona, jotka olivat muuttaneet Tingo Maríaan kauempaa viidakosta. Sade vei heidän asumukset, ja paikallishallinto oli rakennuttanut pieniä taloja yhteisön käyttöön.

We also visited a community who had recently moved to Tingo María. The rains destroyed their houses up in the jungle, now they live in small houses the local government built for them.



Kaveri matkan varrelta
Found a new friend

Tuesday, August 12, 2008

Huánuco

Olin ensimmäisellä työmatkallani Huánucossa, 10 tuntia Limasta koilliseen. Huánucossa sanotaan olevan maan paras ilmasto, ja sitä paikalliset muistivat markkinoida joka paikan tullen. Ilma olikin todella raikasta, tosin Limassa asuessa ilma muualla tuntuu aina paremmalta...

Osallistuin Casa de Panchitan koordinaattorin Sofian kanssa Huánucon paikallishallinnon työllisyyspolitiikkaa koskevaan seminaariin, jonka järjesti työministeriö.

Together witht the coordinator of La Casa de Panchita we participated in a seminar concerning labour policies in Huánuco. It was organized by the local authorities of the Ministry of labour.


Käytiin myös tutustumassa Perricholin taloon. Perricholi oli kuuluisa näyttelijä, mutta taisi tulla vielä kuuluisammaksi yli 10 vuoden suhteesta Espanjan kuninkaan edustajaan 1800-luvulla. Oli kyllä todella idyllinen kotipaikka!

We also visited the house of Perricholi. Perricholi was an actress in Lima in the 19th century but became even more famous of having an affair with a spanish virrey lasting over 10 years...






Vaikka paikalliset vakuuttelivat tämän olevan todellista herkkua, en silti kokeillut friteerattua marsua...

Although the locals told me it`s delicious I didn`t try the fried guinny pig...


Churubamba: Lapset marssivat Perun itsenäisyyspäivän kunniaksi
Churubamba: Children marching in honor of Peru`s independence
Marsseja harjoitellaan monen kuukauden ajan kaikissa Perun kouluissa. Meininki on kuin armeijassa.
The children practice the performance for months in every school in Peru. The discipline is the same as in the army...