Olimme marraskuun alussa Ayacuchossa pitämässä koulutusta paikallisille naisille. Koulutuksen aiheena oli vanhustenhoito, ja kurssi kesti 3 päivää. Osallistujia oli hurja määrä, 60 naista ja mahtui joukkoon pari miestäkin. Porukassa oli paljon henkilöitä, jotka ovat muutenkin yhteisöaktiiveja erilaisissa paikallistason yhdistyksissä ja ryhmissä.
Vähän jännitti ensimmäinen koulutus niin monelle ihmiselle! Limassa olen mukana kouluttajien ryhmässä, mutta siellä kurssit ovat yleensä max 15 osallistujalle, niissä istutaan usein ympyrässä juttelemassa, ja lapset juoksevat jatkuvasti ympärillä. Nyt oltiin isossa salissa, jossa kaikki kuuntelivat korvat höröllä ja kyselivät kovasti. Tunnelma oli siis innokas ja motivoitunut. Osallistujat olivat ihania, lähtiessä he lauloivat meille, halasivat ja kiittelivät kovasti.
Kurssin tärkein sanoma oli, että vanhukset eivät ole lapsia. Huolestuttavan monet olivat kurssin alussa toista mieltä ja puhuivat vaan siitä, miten niille pitää kaikki tuoda eteen kun ei ne enää osaa itse. Vanhukset eivät ole lapsia-fraasia toistettiin kuitenkin kurssin aikana niin monta kertaa, että se tuskin jäi kenellekään epäselväksi. Mieleen jäivät kuitenkin kaikille kolme asiaa, joita vanhusten parissa työskentelevä tarvitsee: kärsivällisyys, kunnioitus ja hyvä mieli.
Miten mitataan verenpaine
Miten mitataan kuume
Loppukoe: vain viisi 60:stä reputti, melkoinen saavutus!
Päästiin me töiden välissä vähän turisteilemaankin. Käytiin Quinuassa, joka on kylä ylhäällä vuoristossa. Siellä pampalla on käyty kuuluisa Ayacuchon taistelu, josta paikalliset ovat kovin ylpeitä. Tarinan mukaan se ratkaisi Perun itsenäisyyden.
Torimeininkiä - Local market in Quinua
Härkätaistelu-areena - Bull-fighting arena
Hypättiin pampalla heppojen selkään ja käytiin katselemassa vesiputousta. Paikalliset lapset ryntäsivät meidät nähtyään luokse ja halusivat laulaa taistelusta (aika raakaa tekstiä, pettureiden päät poikki ja lallallaa...), ja päästiin me vähän tanssimaankin. Takana Ayacuchon taistelun muistomerkki.
Tämän jälkeen oli käsitöiden vuoro. Quinua ja koko Ayacuchon alue on kuuluisia erityisesti keramiikastaan, ja pitihän niitäkin sitten ostaa kun suoraan sai itse tekijöiltä. Ja oli kyllä todella upeita! Näitä savikirkkoja oli Quinuassa lähes jokaisen talon katolla.
Niin ja näitä tuomisia löytyy myös Naistenmessuilta tällä viikolla, Katajanokan Wanhaan Satamaan siis!
3 comments:
Vautsivau, noi savikirkot näyttää hauskoilta, etenkin kun ne on tuolla lailla hieman kallellaan ja vinottain, vähän kuin olisivat sarjakuvasta tai muusta mielikuvituksen tuotteesta. Tulee mieleen ihmemaan hullun hatuntekijän hattu tai marimekon kumiseva joulukuosi - tai ehkä näiden sekoitus.
http://www.marimekko.fi/FI/sisustus/kankaat/talvi2008/kumiseva_320.htm
Löytyykö noita kirkkojakin wanhasta satamasta? Jos, niin täytynee mennä väijymään. Vaikka olisihan se vähän outo tapa saada tuliaisia..
Pahus, ne ikiwanhat laivojen lastausaseman myyjäispippalothan ovat jo avautuneet eilen! Ahneimmat tontut ovat varmasti vieneet jo suuren osan saaliista, täytynee yrittää ehtiä väliin wiikonloppuna. Mitäs muuta perulaista tuotantoa savitöiden lisäksi siellä kannattaa ennakoida?
Joo, oli ne aika hauskoja noi kirkot, enkä ole samanlaista tyyliä muualla nähnyt. Toivottavasti ehdit saada sellasen! Oltiin katttelemassa viime viikko alpakoita Arequipassa, en hirveästi netissä ehtinyt käydä, joten ehdit varmaan jo käydä messuilla ja nähdä ne kaikki muut tavarat joita ostelin, savilaamat, Peru-ukot, kaulaliinat ja muut.
Seuraava satsi tulee sitten Maailma kylässä-festareille toukokuussa!
Post a Comment