Huomenna tulee kuukausi täyteen täällä Limassa, kovin menee aika nopeasti...
Työssä alkaa pikkuhiljaa olla sellanen olo, ettei koko ajan tarvitse kysyä mitä nyt tehdä. Mulla on nyt sitten kolme projektia jossa oon mukana, kerron nyt lyhyesti mitä missäkin tehdään.
Luku- ja kirjoitustaito - projekti kohdistuu Liman valtionkouluissa opiskeleviin n. 9-12-vuotiaisiin kotiapulaisiin. Me käydään eri puolilla kaupunkia kouluissa pitämässä semmosta kirjotustaito-kilpailua, jonka avulla yritetään selvittää, kuinka moni lapsi missäkin luokassa tekee kotitöitä muualla kun omassa kodissa. Alla yksi kouluista jossa kävimme.
One of the schools we visited
Monet viidesluokkalaiset eivät edes tajua tekevänsä töitä (kaikki ei saa työstä palkkaa, varsinkin jos "työnantaja" on sukulainen, yleensä isoäiti, täti tai kummitäti), joten meidän tehtävänä on jutella lasten kanssa ja kysellä kenen kanssa he asuvat, tekevätkö töitä kodin ulkopuolella ja maksetaanko heille siitä. Yksi 11-vuotias tyttö kertoi mulle hoitavansa tätinsä neljää lasta lähes joka päivä (nuorin oli 2-vuotias). Rahaa hän ei saa mutta ruokaa kyllä, ja vaatteita. Kun kysyin, eikö hän tosiaan saa mitään palkkaa työstään, hän vain sanoi ymmärtävänsä että ei hänelle riitä kun tädin täytyy ruokkia jo 4 lasta. Aika hurjaa...Lasten kaa on kuitenkin ihana työskennellä, ne on hirvittävän uteliaita mua kohtaan, tosin kaikki luulevat että oon Jenkeistä ja pyytävät puhumaan englantia. Yks päivä aloin puhua luokan edessä suomea ja 30 lasta jäi tuijottamaan mua suu auki.
Ágata talking with the girls
Rosa, me and Linda
Toinen projekti jossa olen mukana on suomalaisen Naisasialiitto UNIONIn koordinoima seksuaalikasvatus-projekti. Siinä liikutaan Liman iltakouluissa, joissa suuri osa opiskelijoista on kotiapulaisia. Tämäkin työ on ollut tosi antoisaa, teema on tietysti sellanen mikä saa teinit hihittämään, mutta työkaverit osaavat homman tosi hyvin (mukana on pieni näytelmäpätkä) ja tunnelma on lepposa. Ekalla kerralla puhutaan lähinnä siitä, miten jokaisella on oikeus omaan kehoon ja keskustellaan siitä, minkälainen on unelmapartneri. Seuraavalla kerralla käydään sitten läpi sukupuolitauteja ja muuta. Täällä ei valtionkouluissa pidetä seksuaalivalistusta ollenkaan, joten ¨nuorilla on aika vaihtelevia käsityksiä asiasta. Oppilaat saa laittaa paperille myös kysymyksiä, johon me sitten myöhemmin pyritään vastaamaan. Kysymykset koskee yleensä aika perusasioita, mutta sellaisiakin on kuten "onko olemassa rakkautta ensi silmäyksellä" ja "miksi pojat aina haluavat monta tyttöä eivätkä voi tyytyä yhteen".
Tänä tiistaina kävin ekaa kertaa vierailemassa San Juan de Miraflores (linkki vie Wikipedian artikkeliin kaupunginosasta), jossa monet kotiapulaistytöt asuvat. Se on alue, joka on sellaisia kyhättyjä hökkeleitä vuoren rinteellä, ja asuinolot hyvin vaihtelevia. Joissain on perusasiat kunnossa, mutta monilla ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, ja kattona on usein vaan pellinpalasia. Käytiin neljän tytön kotona juttelemassa. Yksi oli raskaana ja piti tarkistaa, että hän käy säännöllisesti lääkärissä ja hoitaa myös koulun, toinen ei ollut vähään aikaan käynyt Casa de Panchitassa ja käytiin tarkistamassa että kaikki on kunnossa, ja kaksi tyttöä olivat uusia tuttavuuksia joten kävimme esittäytymässä perheelle ja juttelemassa tyttöjen kanssa.
Tämä oli ehkä se mistä kaikista eniten olen täällä tykännyt tähän asti, käydä vierailuilla tyttöjen kotona. Siinä on mahdollisuus tutustua heihin paremmin, nähdä miten he asuvat ja tavata perhettäkin. Kuulin jo ensimmäisen päivän aikana monta järkyttävää tarinaa jotka pistää todella vihaiseksi ja surulliseksi, varsinkin kun kyse on niin nuorista tytöistä...Tätä tämä nyt sitten on. Vierailuja tehdään aina kerran viikossa ja ilmoitin jo, että tulen mukaan aina kun vaan pääsen.
No comments:
Post a Comment