Onnistumisia ja takaiskuja

Pamplonan perhekäyntiohjelmassa ollaan nyt siinä vaiheessa, että ensimmäisten kymmenen perheen kanssa (perheitä on yhteensä 50) ollaan käyty kaikki neljä istuntoa läpi. Meitä on neljän hengen porukka, ja käymme joka tiistai 1-4 perheessä. Luku vaihtelee, koska joskus äiti ei ole sovittuun aikaan paikalla - lapsi täytyy viedä lääkäriin, pitää auttaa siskoa torimyynnissä juuri sinä päivänä, tai mennä hoitamaan vanhempien kouluvelvollisuuksia.

Täällä vanhemmat joutuvat osallistumaan koulun toimintaan esim. valvomalla välitunteja tai siivoamalla koulua, sillä resurssit eivät muuten riitä. Lukukauden jälkeen myös vanhemmat saavat todistuksen, ja se joka ei ole osallistunut tarpeeksi, joutuu maksamaan sakkoa.

Perhekäynnit ovat yksi mieluisimmista työtehtävistäni täällä. Nyt varsinkin kun tunnen äitejä enemmän, juttelemme kaikesta muustakin (kertoilen myös omasta perheestäni), ja hekin luottavat meihin jo enemmän. Tällä viikolla yksi äiti sanoi viimeisen istunnon jälkeen, että hän oli meidän avulla alkanut ajatella omaa tilannettaan ja tajunnut vasta nyt, ettei hänen tarvitse kasvattaa omia lapsiaan samoin kuten hänen vanhempansa olivat tehneet, eli uhkailu ja lyöminen ei tee lapselle muuta kuin vahinkoa. Oli mieletöntä kuulla nuo sanat toisen ihmisen suusta ja tietää, että itse on edes vähänkin vaikuttanut asiaan.

Lähes kaikki vanhemmat Pamplonassa ovat lähtöisin maaseudulta, jossa varsinkin perinteet istuvat usein niin tiukassa, ettei niitä edes tajuta kyseenalaistaa. Seurantakäyntien yhteydessä saamme lopulta nähdä, onko muutosta todella tapahtunut!

On sitten niitä takapakkejakin...En tiedä kerroinko teille Katista, 17-vuotiaasta tytöstä, joka myös käy sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Tutustuin Katiin, kun minua pyydettiin auttamaan häntä englannissa. Parin kerran jälkeen Katin koenumerot nousivat, eikä hän enää tarvinnut tukiopetusta. Hänen perheensä on kuitenkin yksi niistä joissa vierailemme, joten olemme nähneet säännöllisin väliajoin. Katin perheessä molemmat vanhemmista ovat pahoinpidelleet lapsiaan, ja olemme käsitelleet tilannetta äidin ja Katin kanssa. Vakavin tilanne tähän asti sattui pari kuukautta sitten, kun äiti ei ollut kotona. Isällä ja Katilla tuli riitaa, joka päättyi siihen että isä otti puhelinjohdon ja löi sillä Katia siihen asti että tyttö ei enää pystynyt kävelemään. Äiti ei halua tehdä ilmoitusta, koska pelkää lasten menettämistä, heillä kun on aikaisemminkin ollut ongelmia.

Kaksi viikkoa sitten kuulin, että Kati on raskaana. Järkytyin, koska jos Suomessa on vaikeaa käydä koulu loppuun lapsen kanssa niin täällä se on lähes mahdotonta. Kati sanoi kuitenkin olevansa onnellinen. Hän on seurustellut kaksi vuotta, ja poikaystävä on jo 20-vuotias ja työssäkäyvä ihminen. Poika oli muuttanut äitinsä kanssa parin tunnin matkan päähän Limasta, ja Kati kertoi haluavansa mennä käymään hänen luonaan.

Tänään kuulin, että Kati on karannut kotoaan. Äiti on hädissään, sanoo että poikaystävä on kaapannut hänet. Itse uskon tytön lähteneen omasta tahdostaan, hänhän puhui minulle onnessaan perheen perustamisesta. Mutta kuinka lyhytkatseisesti sitä voi teinityttö ajatella...Kukaan ei saa häneen tällä hetkellä yhteyttä, puhelin on pois päältä emmekä tiedä pojan tarkkaa osoitetta.

Kati on jo kolmas raskaana oleva tyttö vuoden sisällä niistä 50:stä teinitytöstä, jotka käyvät sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Kun kysyin häneltä käyttivätkö he poikaystävän kanssa ehkäisyä, vastaus oli ei. Kysyin, tietääkö hän kondomeista ja hän sanoi että kyllä, mutta eivät vaan tulleet käyttäneeksi. Ei kondomia, ei pillereitä eikä muutakaan. Ongelma ei usein ole tiedon puute, vaan asenne. Tytöt eivät uskalla ehdottaa ehkäisyn käyttöä pojille vaikka haluaisivatkin, sillä pelkäävät pojan menettämistä. Tai sitten käytetään keskeytettyä yhdyntää tai luonnollisia menetelmiä, eli lähinnä kuukautiskierron laskemista. Olin yksi päivä kokouksessa, jossa GYNEKOLOGI puhui kierron laskemisesta ehkäisymenetelmänä. Sanoi ettei suosittele teineille, mutta aikuisille naisille kyllä sopii jos on tasainen kierto. On totta, että monet ehkäisymenetelmät ovat usein liian kalliita, ja ne jää myös sen takia käyttämättä. Ja katolisella kirkolla on tietysti oma osuutensa asiaan...

Tällaisissa tilanteissa sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi. Suomessa saisi Katin olinpaikan selville pelkällä tekstiviestillä. Myös raskauden sattuessa olisi vaihtoehtoja. Tosin miten sitä muuttaa ihmisen mieltä joka on niin rakastunut ja huumassa perheen perustamisesta. Toisaalta ymmärrän, että tyttö ei halua varsinkaan tuossa tilassa asu kodissa, jossa pitää pelätä väkivaltaa.

Ei auta muu kuin toivoa ja odottaa, että asiat selkenee.

Tingo María

Húanucosta pari tuntia mutkasta tietä pohjoseen ja maisemat muuttuvat täysin. Tingo María on jo selva altaa, viidakon ja vuoriston välimaastoa. Se on myös nukkuvan kaunottaren (la bella durmiente) koti. Kaunotar näkyy kuvassa.

Two hours bumpy road from Huánuco and the landscape changes totally. Tingo María is selva alta; people call it the gate to the jungle because it´s a mixture of sierra and selva. It´s also the home of sleeping beauty (la bella durmiente). You can see her in the picture below.

Cueva de las pavas

Anne ja Santa Carmenin vesiputous

Anne and the waterfall of Santa Carmen

Matkalla näkyi paljon perhosia. Olivat kuitenkin kovin vikkeliä, yhdestä sain kuvan lehden läpi...

There were many butterflies on the way but they were too fast for me, still managed to get one picture through a leave...

Cueva de lechuzas

Tämä oli hämmentävä näky: joku majavan näköinen elukka (picuro) polkupyörän tarakalla tarraamassa ajajan selkään. Kävi ilmi, että eläin oli sama jota jotkut porukastamme olivat juuri hetki aikaisemmin syöneet. On taas näitä suloisia paikallisia herkkuja...

Confusing indeed: some kind of beaver-looking animal (picuro) sitting behind a guy on a bike. Turned out to be the same animal some guys from our group had just eaten in a restaurant we went to. Another lovely local delicatess...

Todellinen herkku oli kaakao-hedelmä. Valkoinen mömmö syödään (maistuu ihan karkilta!), ja siemenistä valmistetaan kaakaota.

A real delicatess was the cacao fruit. You can eat the white part of the fruit, they use the seeds to produce cacao.


Kävimme myös vierailulla erään yhteisön luona, jotka olivat muuttaneet Tingo Maríaan kauempaa viidakosta. Sade vei heidän asumukset, ja paikallishallinto oli rakennuttanut pieniä taloja yhteisön käyttöön.

We also visited a community who had recently moved to Tingo María. The rains destroyed their houses up in the jungle, now they live in small houses the local government built for them.



Kaveri matkan varrelta
Found a new friend

Huánuco

Olin ensimmäisellä työmatkallani Huánucossa, 10 tuntia Limasta koilliseen. Huánucossa sanotaan olevan maan paras ilmasto, ja sitä paikalliset muistivat markkinoida joka paikan tullen. Ilma olikin todella raikasta, tosin Limassa asuessa ilma muualla tuntuu aina paremmalta...

Osallistuin Casa de Panchitan koordinaattorin Sofian kanssa Huánucon paikallishallinnon työllisyyspolitiikkaa koskevaan seminaariin, jonka järjesti työministeriö.

Together witht the coordinator of La Casa de Panchita we participated in a seminar concerning labour policies in Huánuco. It was organized by the local authorities of the Ministry of labour.


Käytiin myös tutustumassa Perricholin taloon. Perricholi oli kuuluisa näyttelijä, mutta taisi tulla vielä kuuluisammaksi yli 10 vuoden suhteesta Espanjan kuninkaan edustajaan 1800-luvulla. Oli kyllä todella idyllinen kotipaikka!

We also visited the house of Perricholi. Perricholi was an actress in Lima in the 19th century but became even more famous of having an affair with a spanish virrey lasting over 10 years...

Vaikka paikalliset vakuuttelivat tämän olevan todellista herkkua, en silti kokeillut friteerattua marsua...

Although the locals told me it`s delicious I didn`t try the fried guinny pig...

Churubamba: Lapset marssivat Perun itsenäisyyspäivän kunniaksi

Churubamba: Children marching in honor of Peru`s independence

Marsseja harjoitellaan monen kuukauden ajan kaikissa Perun kouluissa. Meininki on kuin armeijassa.

The children practice the performance for months in every school in Peru. The discipline is the same as in the army...

Entinen vapaaehtoinen kertoo

La Casa de Panchitassa viime vuonna vapaaehtoisena ollut Saija kertoo kokemuksistaan Perussa.

Lue artikkeli

Varokaa kyynärpäitänne - Mind your elbows

Kaikkea sitä sattuu. 

Olin Tingo Mariassa kämppis-Annen kanssa lomareissulla. Aamulla olin innoissani valmistautumassa veseiputouskiipeily-reissuun, mutta se jäi sitten tältä kertaa väliin. 

Tulin juuri suihkusta, kun kyynärpää osui lavuaarin päällä olevaan lasihyllyyn. Kipu oli kauhea, piti kyyristyä lattialle kaksinkerroin. Seuraava muistikuva on se kun Anne on mun vieressä hätääntyneenä. Olin pyörtyny hetkeksi. 

Kuinka usein sitä lyö kyynärpäätään milloin mihinkin, ja miten voi olla että juuri viidakon lomareissulla se osuu semmoseen hermoon että taju lähtee? Kävin viidakkosairaalassa, jossa ne anto jotain kipulääkettä (aikamoinen kokemus sekin). Menin kuitenkin Limassa vielä kuvauttamaan pääni, ja loppujen lopuksi vaan niskalihas hieman ärtyi, ei kuitenkaan mitään vaarallista.

Olkaa siis varovaisia mihin käsiänne heitätte!

Last weekend I was spending holidays with my room mate Anne in the jungle in Tingo María. In the morning I was getting prepared for a day trip where we would go waterfall climbing in the jungle. In the end I couldn´t go, cause I had a little accident just one hour before we were supposed to leave. 

I was getting out of the shower, when I hit my elbow in a shelf  in the bathroom. The pain was so strong I fell into the floor and lost my consciousness. Can you imagine? How many times you hit your elbows and nothing happens; suddenly when you´re spending holidays in the middle of nowhere you hit a nerve that makes you feel so dizzy you can´t even stand up. 

In the end it wasn´t anything serious. We spent one day in the hospital in Tingo María (quite an experience...) and I got some medicine. Though when I went to get my head examined in Lima the doctor said I wouldn´t need those...All good!

Anyways, be careful where you throw your arms, you might find yourself lying on the floor!

Aniversario de La Casa de Panchita

Link: Noticia sobre la fiesta en el periódico "Andina"

Perussa syödään puuroa

Talven tullessa vaihtuu Suomessa aina aamupalan sisältö. Kesän kevyet jugurtit ja hedelmät vaihtuvat puuroon ja leipään. Vaikka Liman talvea ei ihan Suomeen voi verrata, on minulla kuitenkin tullut tarve taas aloittaa aamut tuhdimmin. Ehkä se sitten on vaan tämä koleus ja auringon puute mikä saa kropan huutamaan energiaa. Suomessa ostan joka kerta erilaista puuroa, mikä tuo hieman vaihtelua makuun. On ruiskauraa, ohrakauraa, kauraleseitä, neljän viljan puuroa...Ilokseni olen saanut huomata, että Perussa toistuu sama ilmiö, tosin eri viljalajeilla. Quinua, kiwicha, maca, soija ja tietenkin kaura. Jauhoista saa myös hyviä maitojuomia. Koska myös soijaa tuotetaan täällä, on se hinnaltaan myös paljon halvempaa kuin Suomessa. Kävin yksi päivä Liman maa- ja metsätalousyliopistolla, jossa viljellään omia tuotteita. Ostin mm. raakaa soijajauhoa, joka tosin oli vähän tuhdin makuista. Toinen ostos oli perulaisista sauco-marjoista tehty marmeladi, vähän ehkä karpalon makuista. 

Asuinalueellani Mirafloresissa pidetään joka lauantai bioferia eli luomutori. Paikalle tulee viljelijät ja pienyrittäjät kauppaamaan kasviksia, hedelmiä, leipää, juustoa, öljyjä, vaatteita...Viime viikonloppuna aloitin päivän erittäin terveellisesti, aamujoogasta suoraan luomutorille ruokaostoksille. Asiakkaista suurin osa on alueella asuvia ulkomaalaisia tai parempituloisia perulaisia (Mirafloresiin harvoin eksyy muita kuin edellämainittuja, paitsi tietysti turisteja). Torilla törmää tuttuihin myös täällä, sillä monet ulkomaalaiset kaverit käyvät siellä. Paikalla on myös yhden perulaisen perheen kasviskeittiö, josta saa aivan ihanaa lounasta. Iloksemme saimme myös kuulla, että he ovat kuukauden päästä avaamassa ravintolaa aivan kotimme lähelle!