Ayacucho

Olimme marraskuun alussa Ayacuchossa pitämässä koulutusta paikallisille naisille. Koulutuksen aiheena oli vanhustenhoito, ja kurssi kesti 3 päivää. Osallistujia oli hurja määrä, 60 naista ja mahtui joukkoon pari miestäkin. Porukassa oli paljon henkilöitä, jotka ovat muutenkin yhteisöaktiiveja erilaisissa paikallistason yhdistyksissä ja ryhmissä.

Vähän jännitti ensimmäinen koulutus niin monelle ihmiselle! Limassa olen mukana kouluttajien ryhmässä, mutta siellä kurssit ovat yleensä max 15 osallistujalle, niissä istutaan usein ympyrässä juttelemassa, ja lapset juoksevat jatkuvasti ympärillä. Nyt oltiin isossa salissa, jossa kaikki kuuntelivat korvat höröllä ja kyselivät kovasti. Tunnelma oli siis innokas ja motivoitunut. Osallistujat olivat ihania, lähtiessä he lauloivat meille, halasivat ja kiittelivät kovasti.

Kurssin tärkein sanoma oli, että vanhukset eivät ole lapsia. Huolestuttavan monet olivat kurssin alussa toista mieltä ja puhuivat vaan siitä, miten niille pitää kaikki tuoda eteen kun ei ne enää osaa itse. Vanhukset eivät ole lapsia-fraasia toistettiin kuitenkin kurssin aikana niin monta kertaa, että se tuskin jäi kenellekään epäselväksi. Mieleen jäivät kuitenkin kaikille kolme asiaa, joita vanhusten parissa työskentelevä tarvitsee: kärsivällisyys, kunnioitus ja hyvä mieli.

Miten mitataan verenpaine

Miten mitataan kuume

Loppukoe: vain viisi 60:stä reputti, melkoinen saavutus!

Päästiin me töiden välissä vähän turisteilemaankin. Käytiin Quinuassa, joka on kylä ylhäällä vuoristossa. Siellä pampalla on käyty kuuluisa Ayacuchon taistelu, josta paikalliset ovat kovin ylpeitä. Tarinan mukaan se ratkaisi Perun itsenäisyyden.

Torimeininkiä - Local market in Quinua

Härkätaistelu-areena - Bull-fighting arena

Hypättiin pampalla heppojen selkään ja käytiin katselemassa vesiputousta. Paikalliset lapset ryntäsivät meidät nähtyään luokse ja halusivat laulaa taistelusta (aika raakaa tekstiä, pettureiden päät poikki ja lallallaa...), ja päästiin me vähän tanssimaankin. Takana Ayacuchon taistelun muistomerkki.

Tämän jälkeen oli käsitöiden vuoro. Quinua ja koko Ayacuchon alue on kuuluisia erityisesti keramiikastaan, ja pitihän niitäkin sitten ostaa kun suoraan sai itse tekijöiltä. Ja oli kyllä todella upeita! Näitä savikirkkoja oli Quinuassa lähes jokaisen talon katolla.

Niin ja näitä tuomisia löytyy myös Naistenmessuilta tällä viikolla, Katajanokan Wanhaan Satamaan siis!

Mexico City

Meksikon pääkaupunki on valtava, asukkaita on n. 20 miljoonaa. Vaikka suuri, ei kaupunki kuitenkaan tuntunut ihan jättimäiseltä vaan itseasiassa todella viihtyisältä. Lima on asukasluvultaan DF:ää (distrito federal, toinen nimitys Mexico Citylle) puolet pienempi, mutta mielestäni paljon kaoottisempi. DF on kuin joukko yksittäisiä kaupunkeja. Eniten tykkäsin Condesan kaupunginosasta, jossa oli boheemia tunnelmaa, puistikoita, pieniä katuja ja paljon katukahviloita.

Kaupungissa näkyi yleisesti se, miten elintaso on Perua korkeampi, vaikka löytyy sieltäkin varmasti myös ne kurjemmatkin alueet. Silti Limassa asuttuani hämmästystä aiheutti mm. bussilipun maksaminen suoraan kuskille eikä rahastajalle sekä se, että taksihinnat eivät ole kiinni neuvottelutaidoistasi vaan taksimittarista! Silmään pisti myös amerikkalaisketjuja joita ei etelämmässä näy, kuten esim. Wal-Mart.

Meksikon itsenäisyyspäivään oli vielä pari viikkoa, mutta juhlatunnelmaan virittäydyttiin jo ihan täysilllä. Kuvassa Plaza de Armas (Aseiden aukio), kaupungin pääaukio.

Itsenäisyyspäivän koristelut muistuttavat erehdyttävän paljon joulukoristelua, havuköynnöksiä ja kelloja joka paikassa. On kyllä hurjaa ajatella, että täällä on itsenäistytty jo lähes 200 vuotta sitten. Tosin kolonialismin vaikutukset ovat edelleen aika vahvoja...

70-luvun lopulla sähkömiehet törmäsivät Plaza de Armasin takana 8-tonniseen kivilaattaan, joka esitti atsteekkijumalaa. Aloitettiin kaivaukset, ja maan alta löytyi atsteekkien suurtemppeli. Kerrotaan, että tässä atsteekit näkivät kaktuksen ympärillä käärmeen, joka oli merkki heidän jumalaltaan perustaa sille paikalle kaupunki.

Piparkakkutalo!

Viikon reilu löytö: Condesan kaupunginosassa törmättiin Fabrica Socialiin, joka on meksikolaisia käsitöitä myyvä kauppa. Kaupan erikoisuus on se, että se ei ole yritys vaan projekti, joka tukee maaseudulla asuvien naisten yrittäjyyttä tarjoamalla heille kaupan kautta mahdollisuuden markkinoida ja myydä tuotteitaan. Tuotteissa näkyy kaikissa hintalapuissa myös tekijä, hänen osuus tuotosta, sekä tuotteen valmistukseen käytetty aika. Matkaan lähti keraaminen teepannu, joka on jo ollut kovassa käytössä.

México - Puerto Escondido

Puerto Escondido on kylä Meksikon eteläosassa, Tyynenmeren rannalla Oaxacan osavaltiossa. Paikka on todella suosittu surffareiden kesken, joita sinne tulee eri puolilta maailmaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa urheilulajia kokeillut, oli aallot sen näköisiä että niissä olisi vähän liian huimaa uusi harrastus aloittaa. Sää oli kovin myrskyisä, mutta onneksi rauhoittui loppua kohden. Päästiin seikkailemaan rannan lisäksi myös kilppareiden luona!

Puerto Escondido is a village in Southern Mexico at the Pacific Ocean, in the state of Oaxaca. The place is famous for its beaches, and the surfers come there from all over the world. I decided to start learning the sports some other time, since the waves were too high for amateurs..There was a storm when we arrived, though luckily the weather changed before we left. Beside the beach we got to visit the sea turtles!

Tältä näytti kun saavuttiin...This is how it looked like when we arrived

...Myrskyn jälkeen - After the storm

Mun uusi harrastus - My new hobby

Aaaaaah...

Mereneläviä meksikolaisittain - Seafood Mexican style

Mazunte (1h de Puerto Escondido)

Mazuntessa on myös pieni kosmetiikkayritys, joka on saanut tukea mm. Body Shopilta. Tuotteet ovat kaikki luonnonmukaisesti valmistettuja, ja ne tehdään suoraan paikan päällä.

There´s a small cosmetics shop in Mazunte, which has been financed by The Body Shop and other fundations. The products are all organic and they are made in the village, right next to the shop. Reeally good!

Samassa kylässä on myös kilpikonnien pelastusyksikkö sekä museo. Nähtiin siis paljon erilaisia kilppareita, varsinkin merikilpparit oli jänniä ja vaaaltavia! Siellä oli myös paljon merikilppareiden poikasia, joita haetaan rannalta kun ne kuoriutuu ja päästetään sitten veteen kun ne selviytyy omillaan. Kilpikonnan liha on edelleen paikallista herkkua, mutta kiitos Mazunten kaltaisten pelastustoimien on laji pystytty edelleen säilyttämään.

In the same village there is also a rescue place for turtles. We saw several kinds of turtles, especially the sea turtles were reaally funny and sooo huge! There were lots of young ones that are saved from the beach when they are born, and they´re brought to the ocean when they´re big enough. People still eat the turtle meat, and thanks to places like Mazunte they´ve been able to save the species.

Felipe ja merikilpikonna - Felipe and a sea turtle

Piilosilla - Playing hide and seek

Viikon reilu löytö oli Mazunten avokadoa ja aloeta sisältävä kasvovoide, paras mitä tähän mennessä olen kokeillut!

The fair product of the week is a avocado-aloe moisture cream, the best I´ve tried so far!

Cajamarca

Olin reilu kuukausi sitten käymässä Cajamarcassa toisen Etvo-vapaaehtosen Johannan luona. Johanna on töissä Warmayullu-nimisessä kansalaisjärjestössä, joka toimii lasten kulttuurikasvatuksen parissa. Samassa järjestössä on töissä myös toinen suomalainen, Maria. Oli kyllä huippukiva matka, sillon oli juuri Warmayllun koko porukka koolla eri puolilta Perua ja tehtiin retki ylös vuorille niiden kanssa. Porukassa oli ihmisiä vuoristosta, viidakosta ja rannikolta, ja koko matka (jotain 30-40km mutta kesti 2 tuntia...) laulettiin perinnelauluja, jotkut oli ottanu mukaan soittimiakin. Matka meni mukavasti ja pomppuisasti. Tässä kuvia reissusta.

About a month ago a visited Johanna, another Finnish volunteer, in Cajamarca. She works in an NGO called Warmayullu, that promotes cultural issues among children. At the same time there was a meeting of the whole Warmayullu-team, that has members in different parts of the country. One day we went to the mountains with them and had lots of fun on the trip up there (30-40km but it took about 2h to get there), everybody was singing typical songs from their region (there where people from the mountains, jungle and the coast). Nice and bumpy...Here are some pics from the trip!

Kaupunki Santa Apolonian kukkulalta katsottuna - View from the Santa Apolonia-hill

Cumbe Mayo

Ryhmäkuva - Group photo

Maria, Merita ja Johanna

Apu, vuorten henki - Apu, spirit of the mountains

Pago a la tierra.

Uhraus hengille - Homage to the spirits

Tingo María

Húanucosta pari tuntia mutkasta tietä pohjoseen ja maisemat muuttuvat täysin. Tingo María on jo selva altaa, viidakon ja vuoriston välimaastoa. Se on myös nukkuvan kaunottaren (la bella durmiente) koti. Kaunotar näkyy kuvassa.

Two hours bumpy road from Huánuco and the landscape changes totally. Tingo María is selva alta; people call it the gate to the jungle because it´s a mixture of sierra and selva. It´s also the home of sleeping beauty (la bella durmiente). You can see her in the picture below.

Cueva de las pavas

Anne ja Santa Carmenin vesiputous

Anne and the waterfall of Santa Carmen

Matkalla näkyi paljon perhosia. Olivat kuitenkin kovin vikkeliä, yhdestä sain kuvan lehden läpi...

There were many butterflies on the way but they were too fast for me, still managed to get one picture through a leave...

Cueva de lechuzas

Tämä oli hämmentävä näky: joku majavan näköinen elukka (picuro) polkupyörän tarakalla tarraamassa ajajan selkään. Kävi ilmi, että eläin oli sama jota jotkut porukastamme olivat juuri hetki aikaisemmin syöneet. On taas näitä suloisia paikallisia herkkuja...

Confusing indeed: some kind of beaver-looking animal (picuro) sitting behind a guy on a bike. Turned out to be the same animal some guys from our group had just eaten in a restaurant we went to. Another lovely local delicatess...

Todellinen herkku oli kaakao-hedelmä. Valkoinen mömmö syödään (maistuu ihan karkilta!), ja siemenistä valmistetaan kaakaota.

A real delicatess was the cacao fruit. You can eat the white part of the fruit, they use the seeds to produce cacao.


Kävimme myös vierailulla erään yhteisön luona, jotka olivat muuttaneet Tingo Maríaan kauempaa viidakosta. Sade vei heidän asumukset, ja paikallishallinto oli rakennuttanut pieniä taloja yhteisön käyttöön.

We also visited a community who had recently moved to Tingo María. The rains destroyed their houses up in the jungle, now they live in small houses the local government built for them.



Kaveri matkan varrelta
Found a new friend

Huánuco

Olin ensimmäisellä työmatkallani Huánucossa, 10 tuntia Limasta koilliseen. Huánucossa sanotaan olevan maan paras ilmasto, ja sitä paikalliset muistivat markkinoida joka paikan tullen. Ilma olikin todella raikasta, tosin Limassa asuessa ilma muualla tuntuu aina paremmalta...

Osallistuin Casa de Panchitan koordinaattorin Sofian kanssa Huánucon paikallishallinnon työllisyyspolitiikkaa koskevaan seminaariin, jonka järjesti työministeriö.

Together witht the coordinator of La Casa de Panchita we participated in a seminar concerning labour policies in Huánuco. It was organized by the local authorities of the Ministry of labour.


Käytiin myös tutustumassa Perricholin taloon. Perricholi oli kuuluisa näyttelijä, mutta taisi tulla vielä kuuluisammaksi yli 10 vuoden suhteesta Espanjan kuninkaan edustajaan 1800-luvulla. Oli kyllä todella idyllinen kotipaikka!

We also visited the house of Perricholi. Perricholi was an actress in Lima in the 19th century but became even more famous of having an affair with a spanish virrey lasting over 10 years...

Vaikka paikalliset vakuuttelivat tämän olevan todellista herkkua, en silti kokeillut friteerattua marsua...

Although the locals told me it`s delicious I didn`t try the fried guinny pig...

Churubamba: Lapset marssivat Perun itsenäisyyspäivän kunniaksi

Churubamba: Children marching in honor of Peru`s independence

Marsseja harjoitellaan monen kuukauden ajan kaikissa Perun kouluissa. Meininki on kuin armeijassa.

The children practice the performance for months in every school in Peru. The discipline is the same as in the army...