Advanced handicraft

So exciting! Last week I finished my first "faja". The colours are all natural, extracted from Peruvian plants and trees. The red is made from the small insects you find in the Tuna cactus.

This is my third faja, it is already one step more advanced. In order to get the patterns you have to pick the strings one by one. There are five different combinations that you repeat over and over again. The work takes ages, and you really need to concentrate to get the right pattern. The experience makes you respect the local weavers even more than before,you will propably never bargain again no matter what price they ask you to pay :D.

This weekend I am leaving my room, packing my bags and heading to north again. I will spend the next month in Tumbes, something like work holiday. The idea is to slowly start a handicraft workshop for the local women there, and I am going there to see the starting part. At the same time I want to learn dyeing with natural colours. We will be surrounded by nature, so there is a huge variety of colours right in our backyard. 

Yesterday was kind of my last sunday at the handicraft workshop. I say kind of, because I´m going back there in March after my trip to Tumbes. I´m so happy to see how the same women join the group every sunday, this means they are really commiting their time to it. And it makes me relieved to hear that another Finn is going to continue the work; Saija did her voluntary service in La Casa de Panchita last year, and has come back for another 6 months, though not to Panchita. Although she won´t be able to spend all her sundays at the workshop, it was so great to hear she would help there every now and then! 

And talking about advanced handicraft, for my last day I got a beautiful present from my friend Zenayda, who also sent some of her products to Finland last Christmas. And you will see more in Maailma kylässä-festival which will be held in May in Helsinki.

Kutomista perulaisittain- Weaving like Peruvians

Perun käsityökulttuurista hullantuneena aloitin viime viikolla Liman Museo nacional de la culturassa kankaankudonta-kurssin. Tyyli on perinteinen telar de cintura (telar=kutoa, cintura=vyötärö), jota Perussa on käytetty jo tuhansien vuosien ajan: kangasta kudotaan vyötäröllä olevasta palikasta, ja toinen puoli sidotaan vaikka puuhun (kotona on pitänyt tyytyä sängynpäätyyn).

Meitä on ryhmässä 15 osallistujaa, ja hauskaa on se että kaikki ovat yhtä innoissaan käsitöistä. Töissä työkaverit naureskelevat mulle kun kuljettelen aina kankaita ja lankakeriä ympäri toimistoa (musta on tullut se jolta pyydetään apua kun työvaate hajoaa tai jos johonkin aktiviteettiin tarvitaan käsityötarvikkeita). Meidän kurssilla kaikki oon ollut yhtä hurmoksessa kun päästiin kutomaan: riemunkiljahduksia ja myöhemmin myös tuskanhuutoja kuului vähän väliä. Kurssia pidetään museon sisäpihalla, josta meitä tultiin häätämään kun oltiin siellä vielä puuhastelemassa tunti sulkemisajan jälkeen...

As you propably have noticed already, I´ve been really excited about the Peruvian handicraft culture. My new hobby that I started last week is weaving, the old traditional style: you weave the fabric starting from a stick wrapped around your waist.

Tästä se alkaa...This is how it begins...






Jatkuu - To be continued...

Handicraft Workshop at La Casa de Panchita

As I´ve told before, we started a handicraft workshop at La Casa de Panchita couple of months ago. We have learned all kinds of handicrafts with the help of our professor Carmen, who will also be the responsable for the workshop when I leave.




During january we have been making jewellery (bisuteria) from seeds, shells and glass pearls. The girls have been really excited to make their earrings, necklesses and bracelets, and at the same time they have been able to use their creativity and make their own designs. All the girls - including th professor - work in domestic service, so the only day the have free is sunday. The work is very physical and the days long, and that is propably why many girls find the handicraft workshop a good way of relaxing, and the same time they can chat with the other girls, too. Then there are some who use their new skills to earn some extra money, which is also part of the idea why we started the workshop in the first place.

Since we found so much talent in the group, we decided to start to sell the products to other girls, too. Yesterday we organized our first "miniferia de bisuteria"!

Carmen the professor


The products


Seeds: Tahua and Asai


After the miniferia we were offered the possibility of selling our products at La Casa de Panchita, not only on sundays but every day! We are now looking for possibilities to widen our market, let´s hope something comes along!

Korutyöpaja käynnistyy

Käsityöpaja alottaa toimintansa taas huomenna. Koska mä olen enää tammikuun töissä, on vastuuhenkilöksi nimetty Carmen, meidän monitaitonen käsityöopettaja. Olen päätöksestä myös sen takia innoissani, koska Carmen on työpajojen vetäjistä ainut, joka on kotiapulainen. Muut vetäjät on La Casa de Panchitan työntekijöitä. Carmen oli tällä viikolla käymässä ja suunniteltiin kevään (tai siis täällä kesän) ohjelmaa. Tammikuu on varattu kokonaan korujen tekemiseen. Kävin siskon kanssa shoppailemassa korutarvikkeita kun hän oli täällä käymässä, ihan kuin olisi karkkikaupassa ollut! Helmiä, erimuotoisia- ja värisiä siemeniä, nippeleitä ja nappeleita joka lähtöön. Odotan työpajasta menestystä, ja toivon että tytöt innostuvat sen myötä myös myymään valmistamiaan koruja.

Toinen töissä vuodenvaihteen jälkeen tapahtunut muutos on työajan lyhentyminen. Aikasemmin tehtiin töitä 10-19, nyt aika on 8-16. Ihanaa, vihdoin! Olisi muutos vaan saanut tulla jo aikaisemmin, nyt saan nauttia siitä vaan kuukauden. Mä herään joka tapauksessa aina seitsemältä aamulla, joten surffailen aina pari tuntia netissä ja odottelen töihin lähtöä. Nyt ei tarvii, vaan meen suoraan töihin. 10-19 on muutenkin kummallinen toimistoaika, siinä menee koko päivä.

Muutos tehtiin, koska meillä monet opiskelee esim. englantia vapaa-ajallaan, mutta yleensä aamusin ennen töitä. Tämä tarkottaa sitä, että he heräävät aamulla viiden-kuuden aikaan, tunnit ovat 7-9 ja sieltä suoraan töihin. Tiukka aikataulu. Nyt tunneille ehtii vielä illalla töiden jälkeen.

Nyt rannalle, jei!

Ai niin, ja koruja tulee sitten myyntiin toukokuussa Maailma Kylässä-festareille, pitää nyt jo mainostaa :)

Mexico City

Meksikon pääkaupunki on valtava, asukkaita on n. 20 miljoonaa. Vaikka suuri, ei kaupunki kuitenkaan tuntunut ihan jättimäiseltä vaan itseasiassa todella viihtyisältä. Lima on asukasluvultaan DF:ää (distrito federal, toinen nimitys Mexico Citylle) puolet pienempi, mutta mielestäni paljon kaoottisempi. DF on kuin joukko yksittäisiä kaupunkeja. Eniten tykkäsin Condesan kaupunginosasta, jossa oli boheemia tunnelmaa, puistikoita, pieniä katuja ja paljon katukahviloita.

Kaupungissa näkyi yleisesti se, miten elintaso on Perua korkeampi, vaikka löytyy sieltäkin varmasti myös ne kurjemmatkin alueet. Silti Limassa asuttuani hämmästystä aiheutti mm. bussilipun maksaminen suoraan kuskille eikä rahastajalle sekä se, että taksihinnat eivät ole kiinni neuvottelutaidoistasi vaan taksimittarista! Silmään pisti myös amerikkalaisketjuja joita ei etelämmässä näy, kuten esim. Wal-Mart.

Meksikon itsenäisyyspäivään oli vielä pari viikkoa, mutta juhlatunnelmaan virittäydyttiin jo ihan täysilllä. Kuvassa Plaza de Armas (Aseiden aukio), kaupungin pääaukio.

Itsenäisyyspäivän koristelut muistuttavat erehdyttävän paljon joulukoristelua, havuköynnöksiä ja kelloja joka paikassa. On kyllä hurjaa ajatella, että täällä on itsenäistytty jo lähes 200 vuotta sitten. Tosin kolonialismin vaikutukset ovat edelleen aika vahvoja...

70-luvun lopulla sähkömiehet törmäsivät Plaza de Armasin takana 8-tonniseen kivilaattaan, joka esitti atsteekkijumalaa. Aloitettiin kaivaukset, ja maan alta löytyi atsteekkien suurtemppeli. Kerrotaan, että tässä atsteekit näkivät kaktuksen ympärillä käärmeen, joka oli merkki heidän jumalaltaan perustaa sille paikalle kaupunki.

Piparkakkutalo!

Viikon reilu löytö: Condesan kaupunginosassa törmättiin Fabrica Socialiin, joka on meksikolaisia käsitöitä myyvä kauppa. Kaupan erikoisuus on se, että se ei ole yritys vaan projekti, joka tukee maaseudulla asuvien naisten yrittäjyyttä tarjoamalla heille kaupan kautta mahdollisuuden markkinoida ja myydä tuotteitaan. Tuotteissa näkyy kaikissa hintalapuissa myös tekijä, hänen osuus tuotosta, sekä tuotteen valmistukseen käytetty aika. Matkaan lähti keraaminen teepannu, joka on jo ollut kovassa käytössä.

México - Puerto Escondido

Puerto Escondido on kylä Meksikon eteläosassa, Tyynenmeren rannalla Oaxacan osavaltiossa. Paikka on todella suosittu surffareiden kesken, joita sinne tulee eri puolilta maailmaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa urheilulajia kokeillut, oli aallot sen näköisiä että niissä olisi vähän liian huimaa uusi harrastus aloittaa. Sää oli kovin myrskyisä, mutta onneksi rauhoittui loppua kohden. Päästiin seikkailemaan rannan lisäksi myös kilppareiden luona!

Puerto Escondido is a village in Southern Mexico at the Pacific Ocean, in the state of Oaxaca. The place is famous for its beaches, and the surfers come there from all over the world. I decided to start learning the sports some other time, since the waves were too high for amateurs..There was a storm when we arrived, though luckily the weather changed before we left. Beside the beach we got to visit the sea turtles!

Tältä näytti kun saavuttiin...This is how it looked like when we arrived

...Myrskyn jälkeen - After the storm

Mun uusi harrastus - My new hobby

Aaaaaah...

Mereneläviä meksikolaisittain - Seafood Mexican style

Mazunte (1h de Puerto Escondido)

Mazuntessa on myös pieni kosmetiikkayritys, joka on saanut tukea mm. Body Shopilta. Tuotteet ovat kaikki luonnonmukaisesti valmistettuja, ja ne tehdään suoraan paikan päällä.

There´s a small cosmetics shop in Mazunte, which has been financed by The Body Shop and other fundations. The products are all organic and they are made in the village, right next to the shop. Reeally good!

Samassa kylässä on myös kilpikonnien pelastusyksikkö sekä museo. Nähtiin siis paljon erilaisia kilppareita, varsinkin merikilpparit oli jänniä ja vaaaltavia! Siellä oli myös paljon merikilppareiden poikasia, joita haetaan rannalta kun ne kuoriutuu ja päästetään sitten veteen kun ne selviytyy omillaan. Kilpikonnan liha on edelleen paikallista herkkua, mutta kiitos Mazunten kaltaisten pelastustoimien on laji pystytty edelleen säilyttämään.

In the same village there is also a rescue place for turtles. We saw several kinds of turtles, especially the sea turtles were reaally funny and sooo huge! There were lots of young ones that are saved from the beach when they are born, and they´re brought to the ocean when they´re big enough. People still eat the turtle meat, and thanks to places like Mazunte they´ve been able to save the species.

Felipe ja merikilpikonna - Felipe and a sea turtle

Piilosilla - Playing hide and seek

Viikon reilu löytö oli Mazunten avokadoa ja aloeta sisältävä kasvovoide, paras mitä tähän mennessä olen kokeillut!

The fair product of the week is a avocado-aloe moisture cream, the best I´ve tried so far!

Uusi työpaja

Sunnuntai on Perussa yleensä kotiapulaisten vapaapäivä. La Casa de Panchita on siis silloin aina auki, ja tarjoaa kotiapulaisille erilaisia aktiviteetteja: työhön liittyviä lastenhoito- ja kotitalouskursseja sekä useita työpajoja, mm. marineraa (pohjois-perulainen kansantanssi), englanninopetusta, teatteria, perinnetietoutta, käsitöitä...Lisäksi sunnuntaisin on myös psykologin vastaanotto sekä lakimies, joka antaa oikeusapua työhön liittyvissä ongelmissa.

Sunday is usually a free day for the domestic workers in Peru. That is why La Casa de Panchita is open every sunday and organizes activities and workshops the whole day. There´s marinera (a north-peruvian dance), English, theatre, peruvian tradition workshops, handicraft...There are also psychologists and a lawyer who gives legal advise concerning problems at work.

Lilly opettaa marineraa - Lilly teaching marinera

Aloitin kuukausi sitten uuden työpajan, jossa tehdään käsitöitä. Suurin osa kotiapulaisista on maaseudulta, jossa naiset oppivat pienestä pitäen villankehräämistä, kutomista, kirjontaa, virkkaamista, ja vaikka mitä.

Jokaisella alueella on omat perinteensä, ja viidakkojen, vuoristojen ja rannikon seutujen värit ja mallit vaihtelevat suuresti. Vuoristokylissä monet naiset käyttävät hyödyksi joka hetken kun kädet on vapaana: koska välimatkat ovat usein pitkiä, he kehräävät villaa tai kutovat samalla kun kävelevät.

Tähän mennessä me ollaan harjoiteltu kutomista, ensi sunnuntaina vuorossa on kirjonta. Olen työpajassa vaan muodollinen vetäjä, sillä opettajina toimii kaksi kotiapulaista. Carmen ja Senayda osaavat lähes kaikkia käsitöitä, ja heillä riittää kärsivällisyyttä opettaa myös minua :). Aluksi mukaan tuli vain niitä, jotka eivät aikaisemmin osanneet kutoa. Nyt porukka on kasvanut ja joukossa on myös naisia, jotka osaavat jo paljon mutta haluavat oppia uusia kuvioita. Sain suomalaisilta Johannalta ja Marialta (nykyinen ja entinen ETVO-vapaaehtoinen Warmayllu-järjestössä) Cajamarcasta ison kerän aitoa käsinkehrättyä lampaanvillaa, ja olen nyt alkanut kutoa laukkua Carmenin opastuksella. Kun muut näkivät villan, alkoi tilauksia sadella. Eli Johanna ja Maria, kun tulette seuraavan kerran käymään Limassa, teidän täytyy jo ottaa iso rinkka mukaan!

Täytyy ehkä tosin jossain vaiheessa tehdä erillinen materiaalinhaku-reissu Cajamarcaan, lankojen lisäksi tarvittaisiin myös villakangasta, joka on siellä todella laadukasta ja kaunista. Löytyy vaikka mitä värejä metritavarana. Senayda on Arequipasta Etelä-Perusta, jossa valmistetaan myös upeita käsitöitä. Puhuimme myös, että voisimme tehdä reissun sinne yhdessä käsityöporukan kanssa. Eräs äiti jonka luona käymme Pamplonassa kertoi, että hänen veljensä tuo heidän kotikylästä alpakkaa, jota hän kehrää itse villaksi.

Joka sunnuntai kotiapulaisten kanssa jutellessa tulee esiin uusia taitoja, porukassa ainakin yksi osaa kutoa villaliinoja. Ei siis kangaspuilla, vaan täällä kude sidotaan vaikka pöydänkulmaan eli on kätevä valmistaa missä tahansa. Tekniikan ja kuvioiden oppiminen on sitten asia erikseen...

Käsityöpajan tuotteita on tarkoitus lähettää Suomeen joulukuun Naistenmessuja varten. Niitä saa siis ostaa Unioni Naisasialiiton Naisten Kehitysavun standilta!