Varokaa kyynärpäitänne - Mind your elbows

Kaikkea sitä sattuu. 

Olin Tingo Mariassa kämppis-Annen kanssa lomareissulla. Aamulla olin innoissani valmistautumassa veseiputouskiipeily-reissuun, mutta se jäi sitten tältä kertaa väliin. 

Tulin juuri suihkusta, kun kyynärpää osui lavuaarin päällä olevaan lasihyllyyn. Kipu oli kauhea, piti kyyristyä lattialle kaksinkerroin. Seuraava muistikuva on se kun Anne on mun vieressä hätääntyneenä. Olin pyörtyny hetkeksi. 

Kuinka usein sitä lyö kyynärpäätään milloin mihinkin, ja miten voi olla että juuri viidakon lomareissulla se osuu semmoseen hermoon että taju lähtee? Kävin viidakkosairaalassa, jossa ne anto jotain kipulääkettä (aikamoinen kokemus sekin). Menin kuitenkin Limassa vielä kuvauttamaan pääni, ja loppujen lopuksi vaan niskalihas hieman ärtyi, ei kuitenkaan mitään vaarallista.

Olkaa siis varovaisia mihin käsiänne heitätte!

Last weekend I was spending holidays with my room mate Anne in the jungle in Tingo María. In the morning I was getting prepared for a day trip where we would go waterfall climbing in the jungle. In the end I couldn´t go, cause I had a little accident just one hour before we were supposed to leave. 

I was getting out of the shower, when I hit my elbow in a shelf  in the bathroom. The pain was so strong I fell into the floor and lost my consciousness. Can you imagine? How many times you hit your elbows and nothing happens; suddenly when you´re spending holidays in the middle of nowhere you hit a nerve that makes you feel so dizzy you can´t even stand up. 

In the end it wasn´t anything serious. We spent one day in the hospital in Tingo María (quite an experience...) and I got some medicine. Though when I went to get my head examined in Lima the doctor said I wouldn´t need those...All good!

Anyways, be careful where you throw your arms, you might find yourself lying on the floor!

Aniversario de La Casa de Panchita

Link: Noticia sobre la fiesta en el periódico "Andina"

Perussa syödään puuroa

Talven tullessa vaihtuu Suomessa aina aamupalan sisältö. Kesän kevyet jugurtit ja hedelmät vaihtuvat puuroon ja leipään. Vaikka Liman talvea ei ihan Suomeen voi verrata, on minulla kuitenkin tullut tarve taas aloittaa aamut tuhdimmin. Ehkä se sitten on vaan tämä koleus ja auringon puute mikä saa kropan huutamaan energiaa. Suomessa ostan joka kerta erilaista puuroa, mikä tuo hieman vaihtelua makuun. On ruiskauraa, ohrakauraa, kauraleseitä, neljän viljan puuroa...Ilokseni olen saanut huomata, että Perussa toistuu sama ilmiö, tosin eri viljalajeilla. Quinua, kiwicha, maca, soija ja tietenkin kaura. Jauhoista saa myös hyviä maitojuomia. Koska myös soijaa tuotetaan täällä, on se hinnaltaan myös paljon halvempaa kuin Suomessa. Kävin yksi päivä Liman maa- ja metsätalousyliopistolla, jossa viljellään omia tuotteita. Ostin mm. raakaa soijajauhoa, joka tosin oli vähän tuhdin makuista. Toinen ostos oli perulaisista sauco-marjoista tehty marmeladi, vähän ehkä karpalon makuista. 

Asuinalueellani Mirafloresissa pidetään joka lauantai bioferia eli luomutori. Paikalle tulee viljelijät ja pienyrittäjät kauppaamaan kasviksia, hedelmiä, leipää, juustoa, öljyjä, vaatteita...Viime viikonloppuna aloitin päivän erittäin terveellisesti, aamujoogasta suoraan luomutorille ruokaostoksille. Asiakkaista suurin osa on alueella asuvia ulkomaalaisia tai parempituloisia perulaisia (Mirafloresiin harvoin eksyy muita kuin edellämainittuja, paitsi tietysti turisteja). Torilla törmää tuttuihin myös täällä, sillä monet ulkomaalaiset kaverit käyvät siellä. Paikalla on myös yhden perulaisen perheen kasviskeittiö, josta saa aivan ihanaa lounasta. Iloksemme saimme myös kuulla, että he ovat kuukauden päästä avaamassa ravintolaa aivan kotimme lähelle! 

Foro masculinidades y violencia de genero - Atrapados sin salida?

Viime viikonloppuna osallistuin ylläolevaan seminaariin, jossa teemana oli maskuliinisuus ja sukupuolten välinen väkivalta. Seksuaali- ja perheväkivalta on myös Perussa järkyttävän yleistä, minkä olen saanut todeta työkavereiden kanssa jutellessani sekä etenkin perhekäyntien yhteydessä. Kamalinta asiassa on se, miten tavallisena sitä pidetään. Tällä hetkellä varmaan ainoa valtion tarjoama sosiaaliapu on Naisministeriön (kyllä, Perussa on sellainen) perustamat hätäkeskukset joihin uhrit voivat mennä. Ne eivät kuitenkaan kuulemma toimi kovin hyvin, sillä jonotusajat ovat pitkät. Vaikka uskaltautuisikin poliisille, etenevät jutut harvoin tuomioon asti.  

Kysyin yksi päivä työkaverilta, mikä olisi paras tapa toimia, kun eräs äiti oli kertonut minulle miehensä väkivaltaisuudesta. Työkaverini on vuosikaudet tehnyt töitä aiheen parissa Limassa, ja kysyi heti että minkälainen naapurusto on, onko äidillä paljon ystäviä. Heillä oli kerran ollut tapaus, jossa naapurin naiset olivat järjestäytyneet perheväkivaltaa vastaan, ja hankkineet kaikki pillit. Joka kerta kun jonkun kodissa alettiin väkivaltaiseksi, perheen äiti puhalsi pilliin ja naapurit tulivat apuun...

La semana pasada participe en un foro sobre masculinidades y violencia de genero. Es un tema importante, el problema de violencia de genero es demasiado común no solo en el Perú sino en todos los países. El foro fue interesante y muy informativa, sobre todo escuchar las experiencias de las ONGs que trabajan con el tema.  Lo que yo esperaba era discurso entre el público y los invitados, que casi no existía. Una pena. Mi compañera del trabajo, Elisabeth, hablo sobre la violencia sexual hacia las trabajadoras del hogar. Un tema interesante también fue el Proyecto Macho, que trabaja con los agresores.

En castellano

El otro dia escribi en el blog de la Casa de Panchita sobre mi vida en Lima. Así que por fin vais a poder leer algo en castellano tambien...Aqui esta!

Road trip

Martina, meidän menopeli

Martina, our travel companion

Viime viikolla lähdettiin Piian ja Felipen kanssa lomalle pohjoiseen. Matkasta tuli varsinainen road trip, reilu 1000 kilometriä kuluneella jeepillä rannikkoa pitkin ja pysähtelyjä pikkukylissä vähän väliä. Aluksi hieman kuvia matkan varrelta...

Last week I went with Piia and Felipe on a real road trip; over 1000 kilometers in an old jeep along the north coast and stopping in small villages every now and then.


Tukumen pyramidit - The pyramids of Tukume



Perulainen koira - Peruvian dog


Tässä viedään kuin vierasta sikaa.... :(



Kalastajia Organisissa - Fishermen in Organos

Tumbesin alue on suureksi osaksi bosque secoa eli kuivaa metsää. Nyt on kuiva kausi eli sateet hyvin vähissä, joten metsät ovat nimensä veroisia. Ne on lähinnä aavikkoa jossa kasvaa siellä täällä puita. Öljy-yhtiötkin on imeneet maaperää kuiviin. El Niño iskee 5-10 vuoden välein, ja tuo kaiken vahingon lisäksi kuitenkin myös vihreyttä kuivuuden keskelle. Tieltä näkyy aina vähän väliä uomia, jotka näyttää kuivuneilta joilta. Ne on kuitenkin tarkotettu Niñoa varten. Aika hurjaa, asua alueella jossa tietää että kodin voi joutua rakentamaan uudestaan taas viiden vuoden päästä...

The area of Tumbes is full of bosque seco (dry forest), which means basically that during the dry season it´s more or less a desert with some trees.

Meidän loma oli aikamoinen sekoitus kaikkea. Yhtenä päivänä loikoiltiin rannalla, toisena käytiin tervehtimässä Felipen tuttavaperhettä, ja sitten käytiin myös vierailulla yhden toisen perheen luona, jonka isä on Felipen projektissa töissä.

Ensimmäinen perhe asuu puolet vuodesta Limassa ja puolet pohjosessa. Isä on kalastaja, joten saatiin heti aamiaiseksi tuoretta kalaa suoraan merestä (ehkä tuhdein aamiainen mitä olen ikinä syönyt yhdeksältä aamulla!). Perheessä on kaksivuotiaat kaksospojat jotka oli ihan mahtavia, tuli niin Maaret ja minä mieleen niiden touhuamisesta.

Our holiday ended up to be a mixture of everything. We spent a day at the beach doing nothing, then went to visit Felipe´s friends who live in a house at the beach with their 2-year old twins (who reminded me of Maaret and me, they were playing and doing everything together, so funny).

Toisen perheen äiti on 24-vuotias ja sai juuri neljännen lapsen, vanhin on seitsemän. Ja kaikki tyttöjä. Äidillä oli huolissaan kun ei tullut poikaa, sitä olisi kuulemma isä toivonut niin kovasti. Kaksospoikien äiti kertoikin että häntä oli kaikki kylällä onnitelleet synnytyksen jälkeen, ei voi kuulemma paremmin onnistua kun tulee kaksi poikaa kerrallaan. Niinpä niin. Felipe on opettanut tyttöjä puutarhureiksi, ja vanhin tytöistä näyttikin innoissaan omia istutuksiaan. Tytöt olivat ihan oma-alotteisesti tehneet takapihalle kasvimaan, jossa oli ties mitä taimia.


We also went to visit another family, whose father is working in Felipe´s ngo . They had just had their fourth daughter; Rosa is two years younger than me and has already 4 children, amazing...Felipe has taught the girls to take care of plants, and they had a real surprise when we got there: a small garden with all different sorts of plants, they looked so proud when they showed it to us!

Alueen kylissä ei ole sähköä muilla kuin yrityksillä ja hotelleilla, eli yksityishenkilöt ovat vanhojen keinojen varassa. Vesi täytyy kaikki ostaa tynnyreissä, ja se on maan kalleinta. Ei siis hirveästi viitsinyt suihkussa lotrata...

Käytiin myös Mancorassa, siellä on kuulemma yksi Perun suosituimmista surffimestoista. Paikka oli nyt kovin hiljainen kun ei ole sesonki, enkä minäkään vielä tällä kertaa päässyt surffaamaan...Oli kyllä ihanaa päästä lämpöön, siellä oli ihan kesä. Hassua että saman maan sisällä voi vaihdella niin paljon, kun palattiin Limaan (16h bussissa), oli taas pilvistä ja koleaa.

Ja se bussikyyti! Ihan kun olisi lentokoneessa ollut, bussiemäntä tarjoili illallista ja leffoja näin varmaan 5 (joista aamun piirretty ainut hyvä, terroristileffat ja Cheetah Girls 2 ei jaksaneet innostaa). Olin jostain kuullut bussibingosta jossa voittaja saa palkinnoksi paluulipun ja luulin sen jo olevan joku urbaani legenda, mutta ehei! Me siis pelattiin aamulla bussissa kaikkien matkustajien kanssa bingoa, jossa toden totta, palkintona oli matka Tumbesiin! Tällä kertaa ei onnetar kuitenkaan suosinut meitä...

Tuli tosiaan taas kaikenlaista nähtyä. Tykkäsin kyllä kovasti pohjosesta, toivottavasti pääsen taas pian uudestaan!

It´s weird how different the weather can be inside one country. In Tumbes it was so warm and sunny, but as soon as the bus arrived to Lima it was cloudy and cold again...And what a bus ride! I saw like 5 movies which were all bad except a cartoon film, for some reason they like to show here films about terrorists and highjacking airplanes (not very nice when you´re spending 16 hours in a bus with total strangers), and Cheetah Gilrs 2 wasn´t really my favourite either... Other than that it was really comfortable. I had already heard rumours about bingo in the bus where you can win a return ticket, but I thoght it was a joke. But it´s not. In the morning the whole bus was playing Bingo and some lucky guy won a ticket to Tumbes.

As always, holidays were too short. But I´m definitely going back, and next time hoping to try surfing! They say the area has the best beaches in the country so I couldn´t miss out the chance, now could I?

update

Nyt alkaa olla asuminen Limassa siinä vaiheessa, että arkipäivän rutiinit ovat jo muodostuneet ja niistä alkaa nauttia. Töitä on nyt kesäkuussa paljon, meidän projektiin kuuluu yli 30 kouluvierailua joista minä osallistun varmaan melkein pariinkymmeneen.

Tässä kuussa lasten kirjoitus- ja lukutaitoprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että on kulttuurivierailun aika. Käydään siis kuuden eri koulun kanssa katsomassa yksi modernin taiteen näyttely. Itseäni vähän jännittää, koska meillä on pari semmosta luokkaa jotka tekevät vähän niin kuin itse tahtovat, saa nähdä monta kuvaa kaatuu heidän vierailun aikana..

Seksuaalikasvatusprojekti on edennyt jo toiseen istuntoon, jossa puhutaan ehkäisymenetelmistä ja sukupuolitaudeista. Hihittelyä on aikaisempaa enemmän, mutta kysymyksiäkin tulee paljon. 

Viime viikolla olin taas Pamplonassa eli siellä San Juan de Mirafloresin alueella kotikäynneillä. Näin pienimmän vauvan ikinä! 17-vuotias tyttö oli juuri päässyt sairaalasta, ja hänellä oli kotona vastasyntyneen keskosvauvan lisäksi joukko pikkusisaruksia hoidettavana, molemmat vanhemmat olivat töissä ja tyttö oli tullut yksin sairaalasta takaisin. Aika hurjaa mitä teini-ikäisellä voi olla jo vastuullaan...Vauva sai siis alkunsa ikävällä tavalla eli isästä ei ole tietoa. Viedään sinne tänään vauvanvaatteita ja katsotaan miten sujuu. 

Sunnuntaina käytiin lasten kanssa Liman taidemuseossa, jossa oli näyttely perulaisista taiteilijoista. Hyvä historian oppitunti, nyt tiedän mitä eroja pohjoisessa ja etelässä tehdyissä saviruukuissa on, ja mitä värejä eri aikakausilla käytettiin!

Huomenna heitän muutamaksi päiväksi hyvästit Liman harmaalle talvelle ja suuntaan kohti pohjoista, eli Mancoraan Ecuadorin rajan tuntumaan. Siellä on kesä ja kuulemma Perun parhaat surffirannat, pitäisiköhän kokeilla?