Korutyöpaja käynnistyy

Käsityöpaja alottaa toimintansa taas huomenna. Koska mä olen enää tammikuun töissä, on vastuuhenkilöksi nimetty Carmen, meidän monitaitonen käsityöopettaja. Olen päätöksestä myös sen takia innoissani, koska Carmen on työpajojen vetäjistä ainut, joka on kotiapulainen. Muut vetäjät on La Casa de Panchitan työntekijöitä. Carmen oli tällä viikolla käymässä ja suunniteltiin kevään (tai siis täällä kesän) ohjelmaa. Tammikuu on varattu kokonaan korujen tekemiseen. Kävin siskon kanssa shoppailemassa korutarvikkeita kun hän oli täällä käymässä, ihan kuin olisi karkkikaupassa ollut! Helmiä, erimuotoisia- ja värisiä siemeniä, nippeleitä ja nappeleita joka lähtöön. Odotan työpajasta menestystä, ja toivon että tytöt innostuvat sen myötä myös myymään valmistamiaan koruja.

Toinen töissä vuodenvaihteen jälkeen tapahtunut muutos on työajan lyhentyminen. Aikasemmin tehtiin töitä 10-19, nyt aika on 8-16. Ihanaa, vihdoin! Olisi muutos vaan saanut tulla jo aikaisemmin, nyt saan nauttia siitä vaan kuukauden. Mä herään joka tapauksessa aina seitsemältä aamulla, joten surffailen aina pari tuntia netissä ja odottelen töihin lähtöä. Nyt ei tarvii, vaan meen suoraan töihin. 10-19 on muutenkin kummallinen toimistoaika, siinä menee koko päivä.

Muutos tehtiin, koska meillä monet opiskelee esim. englantia vapaa-ajallaan, mutta yleensä aamusin ennen töitä. Tämä tarkottaa sitä, että he heräävät aamulla viiden-kuuden aikaan, tunnit ovat 7-9 ja sieltä suoraan töihin. Tiukka aikataulu. Nyt tunneille ehtii vielä illalla töiden jälkeen.

Nyt rannalle, jei!

Ai niin, ja koruja tulee sitten myyntiin toukokuussa Maailma Kylässä-festareille, pitää nyt jo mainostaa :)

Muurahaisia tiellä ja teinejä terassilla

Heräsin aamulla ja luulin että näen unta. Mun huoneen poikki ulko-ovelle meni muurahaistie! Siinä reitin varrella oli kaksi rykelmää, jossa ne raahasi jotain muita ötököitä. Muuten se oli sellainen siisti vana jossa ne meni edestakasin. Uskomatonta, että ne oli tullu yön aikana (mä siivosin eilen, vannon!). Kuulostaa ehkä naurettavalta mutta en halunnu tappaa niin suurta määrää muurahaisia, joten lakaisin ne ulos ja suihkutin hyönteismyrkkyä ovelle, niin kun varotukseksi.

Ensi kerralla en ole enää niin kiltti!

Mun vuokraisäntä on majoittanut taloon pariksi viikoksi Sveitsin sukulaisiaan, ne on vallannut nyt näistä neljästä huoneesta kolme (mä oon siinä neljännessä). Nyt kun oon asustellu vähän aikaa yksin, tuntuu kummalliselta nähdä tuikituntemattomia ihmisiä omassa kämpässä kävelemässä, keittiön vastapäiseen huoneeseen on sijotettu teinipoika joku kuuntelee jotain rytkytystä suurella volyymilla ja alakerran vanhemmat katsoo samalla tasolla telkkaria. Yks yö heräsin siihen kun yläkerrasta kuulu metelöintiä. Menin katsomaan, ja yllättäen myös teinit oli lisääntyneet yön aikana. Sanoin että por favor meteli saa loppua nyt koska täällä on ihmisiä joiden pitää aamulla herätä aikasin töihin. 

Päätin että sen sijaan että harmistuisin ja juoksisin ympäri taloa vaientamassa lomailevia ihmisiä, yritän olla mahdollisimman vähän kotona. Onneksi kesä on tullut myös Limaan ja aurinko paistaa, joten ei ole vaikea keksiä muuta tekemistä näiksi päiviksi! Eilen oltiin kuuntelemassa Jazz Zonessa perulaisen bändin Frank Sinatra-iltaa, ihan rento meininki. Ja tänään rannalle! 

Jee, kesä!!

Ayacucho

Olimme marraskuun alussa Ayacuchossa pitämässä koulutusta paikallisille naisille. Koulutuksen aiheena oli vanhustenhoito, ja kurssi kesti 3 päivää. Osallistujia oli hurja määrä, 60 naista ja mahtui joukkoon pari miestäkin. Porukassa oli paljon henkilöitä, jotka ovat muutenkin yhteisöaktiiveja erilaisissa paikallistason yhdistyksissä ja ryhmissä.

Vähän jännitti ensimmäinen koulutus niin monelle ihmiselle! Limassa olen mukana kouluttajien ryhmässä, mutta siellä kurssit ovat yleensä max 15 osallistujalle, niissä istutaan usein ympyrässä juttelemassa, ja lapset juoksevat jatkuvasti ympärillä. Nyt oltiin isossa salissa, jossa kaikki kuuntelivat korvat höröllä ja kyselivät kovasti. Tunnelma oli siis innokas ja motivoitunut. Osallistujat olivat ihania, lähtiessä he lauloivat meille, halasivat ja kiittelivät kovasti.

Kurssin tärkein sanoma oli, että vanhukset eivät ole lapsia. Huolestuttavan monet olivat kurssin alussa toista mieltä ja puhuivat vaan siitä, miten niille pitää kaikki tuoda eteen kun ei ne enää osaa itse. Vanhukset eivät ole lapsia-fraasia toistettiin kuitenkin kurssin aikana niin monta kertaa, että se tuskin jäi kenellekään epäselväksi. Mieleen jäivät kuitenkin kaikille kolme asiaa, joita vanhusten parissa työskentelevä tarvitsee: kärsivällisyys, kunnioitus ja hyvä mieli.

Miten mitataan verenpaine

Miten mitataan kuume

Loppukoe: vain viisi 60:stä reputti, melkoinen saavutus!

Päästiin me töiden välissä vähän turisteilemaankin. Käytiin Quinuassa, joka on kylä ylhäällä vuoristossa. Siellä pampalla on käyty kuuluisa Ayacuchon taistelu, josta paikalliset ovat kovin ylpeitä. Tarinan mukaan se ratkaisi Perun itsenäisyyden.

Torimeininkiä - Local market in Quinua

Härkätaistelu-areena - Bull-fighting arena

Hypättiin pampalla heppojen selkään ja käytiin katselemassa vesiputousta. Paikalliset lapset ryntäsivät meidät nähtyään luokse ja halusivat laulaa taistelusta (aika raakaa tekstiä, pettureiden päät poikki ja lallallaa...), ja päästiin me vähän tanssimaankin. Takana Ayacuchon taistelun muistomerkki.

Tämän jälkeen oli käsitöiden vuoro. Quinua ja koko Ayacuchon alue on kuuluisia erityisesti keramiikastaan, ja pitihän niitäkin sitten ostaa kun suoraan sai itse tekijöiltä. Ja oli kyllä todella upeita! Näitä savikirkkoja oli Quinuassa lähes jokaisen talon katolla.

Niin ja näitä tuomisia löytyy myös Naistenmessuilta tällä viikolla, Katajanokan Wanhaan Satamaan siis!

Mexico City

Meksikon pääkaupunki on valtava, asukkaita on n. 20 miljoonaa. Vaikka suuri, ei kaupunki kuitenkaan tuntunut ihan jättimäiseltä vaan itseasiassa todella viihtyisältä. Lima on asukasluvultaan DF:ää (distrito federal, toinen nimitys Mexico Citylle) puolet pienempi, mutta mielestäni paljon kaoottisempi. DF on kuin joukko yksittäisiä kaupunkeja. Eniten tykkäsin Condesan kaupunginosasta, jossa oli boheemia tunnelmaa, puistikoita, pieniä katuja ja paljon katukahviloita.

Kaupungissa näkyi yleisesti se, miten elintaso on Perua korkeampi, vaikka löytyy sieltäkin varmasti myös ne kurjemmatkin alueet. Silti Limassa asuttuani hämmästystä aiheutti mm. bussilipun maksaminen suoraan kuskille eikä rahastajalle sekä se, että taksihinnat eivät ole kiinni neuvottelutaidoistasi vaan taksimittarista! Silmään pisti myös amerikkalaisketjuja joita ei etelämmässä näy, kuten esim. Wal-Mart.

Meksikon itsenäisyyspäivään oli vielä pari viikkoa, mutta juhlatunnelmaan virittäydyttiin jo ihan täysilllä. Kuvassa Plaza de Armas (Aseiden aukio), kaupungin pääaukio.

Itsenäisyyspäivän koristelut muistuttavat erehdyttävän paljon joulukoristelua, havuköynnöksiä ja kelloja joka paikassa. On kyllä hurjaa ajatella, että täällä on itsenäistytty jo lähes 200 vuotta sitten. Tosin kolonialismin vaikutukset ovat edelleen aika vahvoja...

70-luvun lopulla sähkömiehet törmäsivät Plaza de Armasin takana 8-tonniseen kivilaattaan, joka esitti atsteekkijumalaa. Aloitettiin kaivaukset, ja maan alta löytyi atsteekkien suurtemppeli. Kerrotaan, että tässä atsteekit näkivät kaktuksen ympärillä käärmeen, joka oli merkki heidän jumalaltaan perustaa sille paikalle kaupunki.

Piparkakkutalo!

Viikon reilu löytö: Condesan kaupunginosassa törmättiin Fabrica Socialiin, joka on meksikolaisia käsitöitä myyvä kauppa. Kaupan erikoisuus on se, että se ei ole yritys vaan projekti, joka tukee maaseudulla asuvien naisten yrittäjyyttä tarjoamalla heille kaupan kautta mahdollisuuden markkinoida ja myydä tuotteitaan. Tuotteissa näkyy kaikissa hintalapuissa myös tekijä, hänen osuus tuotosta, sekä tuotteen valmistukseen käytetty aika. Matkaan lähti keraaminen teepannu, joka on jo ollut kovassa käytössä.

México - Puerto Escondido

Puerto Escondido on kylä Meksikon eteläosassa, Tyynenmeren rannalla Oaxacan osavaltiossa. Paikka on todella suosittu surffareiden kesken, joita sinne tulee eri puolilta maailmaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa urheilulajia kokeillut, oli aallot sen näköisiä että niissä olisi vähän liian huimaa uusi harrastus aloittaa. Sää oli kovin myrskyisä, mutta onneksi rauhoittui loppua kohden. Päästiin seikkailemaan rannan lisäksi myös kilppareiden luona!

Puerto Escondido is a village in Southern Mexico at the Pacific Ocean, in the state of Oaxaca. The place is famous for its beaches, and the surfers come there from all over the world. I decided to start learning the sports some other time, since the waves were too high for amateurs..There was a storm when we arrived, though luckily the weather changed before we left. Beside the beach we got to visit the sea turtles!

Tältä näytti kun saavuttiin...This is how it looked like when we arrived

...Myrskyn jälkeen - After the storm

Mun uusi harrastus - My new hobby

Aaaaaah...

Mereneläviä meksikolaisittain - Seafood Mexican style

Mazunte (1h de Puerto Escondido)

Mazuntessa on myös pieni kosmetiikkayritys, joka on saanut tukea mm. Body Shopilta. Tuotteet ovat kaikki luonnonmukaisesti valmistettuja, ja ne tehdään suoraan paikan päällä.

There´s a small cosmetics shop in Mazunte, which has been financed by The Body Shop and other fundations. The products are all organic and they are made in the village, right next to the shop. Reeally good!

Samassa kylässä on myös kilpikonnien pelastusyksikkö sekä museo. Nähtiin siis paljon erilaisia kilppareita, varsinkin merikilpparit oli jänniä ja vaaaltavia! Siellä oli myös paljon merikilppareiden poikasia, joita haetaan rannalta kun ne kuoriutuu ja päästetään sitten veteen kun ne selviytyy omillaan. Kilpikonnan liha on edelleen paikallista herkkua, mutta kiitos Mazunten kaltaisten pelastustoimien on laji pystytty edelleen säilyttämään.

In the same village there is also a rescue place for turtles. We saw several kinds of turtles, especially the sea turtles were reaally funny and sooo huge! There were lots of young ones that are saved from the beach when they are born, and they´re brought to the ocean when they´re big enough. People still eat the turtle meat, and thanks to places like Mazunte they´ve been able to save the species.

Felipe ja merikilpikonna - Felipe and a sea turtle

Piilosilla - Playing hide and seek

Viikon reilu löytö oli Mazunten avokadoa ja aloeta sisältävä kasvovoide, paras mitä tähän mennessä olen kokeillut!

The fair product of the week is a avocado-aloe moisture cream, the best I´ve tried so far!

Cajamarca

Olin reilu kuukausi sitten käymässä Cajamarcassa toisen Etvo-vapaaehtosen Johannan luona. Johanna on töissä Warmayullu-nimisessä kansalaisjärjestössä, joka toimii lasten kulttuurikasvatuksen parissa. Samassa järjestössä on töissä myös toinen suomalainen, Maria. Oli kyllä huippukiva matka, sillon oli juuri Warmayllun koko porukka koolla eri puolilta Perua ja tehtiin retki ylös vuorille niiden kanssa. Porukassa oli ihmisiä vuoristosta, viidakosta ja rannikolta, ja koko matka (jotain 30-40km mutta kesti 2 tuntia...) laulettiin perinnelauluja, jotkut oli ottanu mukaan soittimiakin. Matka meni mukavasti ja pomppuisasti. Tässä kuvia reissusta.

About a month ago a visited Johanna, another Finnish volunteer, in Cajamarca. She works in an NGO called Warmayullu, that promotes cultural issues among children. At the same time there was a meeting of the whole Warmayullu-team, that has members in different parts of the country. One day we went to the mountains with them and had lots of fun on the trip up there (30-40km but it took about 2h to get there), everybody was singing typical songs from their region (there where people from the mountains, jungle and the coast). Nice and bumpy...Here are some pics from the trip!

Kaupunki Santa Apolonian kukkulalta katsottuna - View from the Santa Apolonia-hill

Cumbe Mayo

Ryhmäkuva - Group photo

Maria, Merita ja Johanna

Apu, vuorten henki - Apu, spirit of the mountains

Pago a la tierra.

Uhraus hengille - Homage to the spirits

Uusi työpaja

Sunnuntai on Perussa yleensä kotiapulaisten vapaapäivä. La Casa de Panchita on siis silloin aina auki, ja tarjoaa kotiapulaisille erilaisia aktiviteetteja: työhön liittyviä lastenhoito- ja kotitalouskursseja sekä useita työpajoja, mm. marineraa (pohjois-perulainen kansantanssi), englanninopetusta, teatteria, perinnetietoutta, käsitöitä...Lisäksi sunnuntaisin on myös psykologin vastaanotto sekä lakimies, joka antaa oikeusapua työhön liittyvissä ongelmissa.

Sunday is usually a free day for the domestic workers in Peru. That is why La Casa de Panchita is open every sunday and organizes activities and workshops the whole day. There´s marinera (a north-peruvian dance), English, theatre, peruvian tradition workshops, handicraft...There are also psychologists and a lawyer who gives legal advise concerning problems at work.

Lilly opettaa marineraa - Lilly teaching marinera

Aloitin kuukausi sitten uuden työpajan, jossa tehdään käsitöitä. Suurin osa kotiapulaisista on maaseudulta, jossa naiset oppivat pienestä pitäen villankehräämistä, kutomista, kirjontaa, virkkaamista, ja vaikka mitä.

Jokaisella alueella on omat perinteensä, ja viidakkojen, vuoristojen ja rannikon seutujen värit ja mallit vaihtelevat suuresti. Vuoristokylissä monet naiset käyttävät hyödyksi joka hetken kun kädet on vapaana: koska välimatkat ovat usein pitkiä, he kehräävät villaa tai kutovat samalla kun kävelevät.

Tähän mennessä me ollaan harjoiteltu kutomista, ensi sunnuntaina vuorossa on kirjonta. Olen työpajassa vaan muodollinen vetäjä, sillä opettajina toimii kaksi kotiapulaista. Carmen ja Senayda osaavat lähes kaikkia käsitöitä, ja heillä riittää kärsivällisyyttä opettaa myös minua :). Aluksi mukaan tuli vain niitä, jotka eivät aikaisemmin osanneet kutoa. Nyt porukka on kasvanut ja joukossa on myös naisia, jotka osaavat jo paljon mutta haluavat oppia uusia kuvioita. Sain suomalaisilta Johannalta ja Marialta (nykyinen ja entinen ETVO-vapaaehtoinen Warmayllu-järjestössä) Cajamarcasta ison kerän aitoa käsinkehrättyä lampaanvillaa, ja olen nyt alkanut kutoa laukkua Carmenin opastuksella. Kun muut näkivät villan, alkoi tilauksia sadella. Eli Johanna ja Maria, kun tulette seuraavan kerran käymään Limassa, teidän täytyy jo ottaa iso rinkka mukaan!

Täytyy ehkä tosin jossain vaiheessa tehdä erillinen materiaalinhaku-reissu Cajamarcaan, lankojen lisäksi tarvittaisiin myös villakangasta, joka on siellä todella laadukasta ja kaunista. Löytyy vaikka mitä värejä metritavarana. Senayda on Arequipasta Etelä-Perusta, jossa valmistetaan myös upeita käsitöitä. Puhuimme myös, että voisimme tehdä reissun sinne yhdessä käsityöporukan kanssa. Eräs äiti jonka luona käymme Pamplonassa kertoi, että hänen veljensä tuo heidän kotikylästä alpakkaa, jota hän kehrää itse villaksi.

Joka sunnuntai kotiapulaisten kanssa jutellessa tulee esiin uusia taitoja, porukassa ainakin yksi osaa kutoa villaliinoja. Ei siis kangaspuilla, vaan täällä kude sidotaan vaikka pöydänkulmaan eli on kätevä valmistaa missä tahansa. Tekniikan ja kuvioiden oppiminen on sitten asia erikseen...

Käsityöpajan tuotteita on tarkoitus lähettää Suomeen joulukuun Naistenmessuja varten. Niitä saa siis ostaa Unioni Naisasialiiton Naisten Kehitysavun standilta!