Mersun matkassa -

Cancas

2009-03-26T07:52:00.001-07:00

Pohjois-rannikon suosituin lomakohde on varmaan Mancora, surffikylä joka täyttyy kesäkaudella kaikenmaalaisista turisteista. Kylä on täynnä hotelleja, ravintoloita, baareja, surffareita ja hippejä. Minua paikka ei kovinkaan paljon houkuttanut, lähinnä siitä tuli kaoottinen fiilis.

Ne jotka kaipaavat rauhallista lomaa, suosittelenkin Cancasia, joka on 25km Mancorasta pohjoiseen.

Cancasissa on kaikki peruspalvelut, ja Plateritosista poiketen siellä on myös sähköä ja juoksevaa vettä! Ja Mamacocha, Felipen ystävän Ilichin lodge-majoitus aivan rannalla. Mamacochassa yövyimme aina Cancasissa käydessämme, ja vietimme siellä usein iltaa kavereiden kanssa. Ja jos kaipaa vähän luksusta, aivan kivenheiton päässä on Club Hotel Punta Sal, yksi alueen kuuluisimmista ja hienoimmista hotelleista, jossa voi nauttia drinkin illan päätteeksi.

Mamacocha

Rannalle ajautuu kasoittain siemeniä, joita voi hyödyntää koruissa. Rei'itystä varten hankimme pienen poran, joka on erittäin kätevä. Nyt voimme valmistaa osan materiaaleista itse. Jee!

The waves throw a huge amount of seeds (and other stuff..) to the beach, which you can use for jewelry. We bought a drilling machine to make holes in the seeds, and now we can make the material ourselves. Yei!

Pohjoisen rankka elämä verottaa

La vida durísima del norte

Cancasista lähdimme päiväretkelle Mancoran lähellä sijaitsevaan laaksoon. Kuivametsä-maisemat olivat upeat, ja joen vesi mukavan lämpöistä, vähän niinkuin kuumassa lähteessä olisi ollut.

From Cancas we did a day trip to a valley near Mancora. The scenery was beautiful, dry forest and small rivers with nearly hot water...

Plateritos

2009-03-25T07:00:00.000-07:00

Kuukausi pohjoisen rannoilla ja metsissä meni lentäen, nyt ollaan taas takaisin kaupungin vilskeessä. Aurinkoiset päivät ja auringonlaskut rannalla ovat vaihtuneet pilvisiin aamuihin, autojen tööttäilyyn ja yleiseen sekamelskaan. Luonnonrauhan näkee nyt vain kuukauden aikana ottamissa kuvissa...

Kuukausi meni lähinnä kolmessa paikassa: Plateritos, pieni kylä jossa Felipen järjestö CEATA työskentelee ympäristökasvatuksen ja metsityksen parissa; Cancas, isompi kylä Plateritosista etelään, jossa Felipen yhdellä ystävällä on lodge-majoitusta rannalla, ja josta löytyy myös tori, rautakauppa ja muut palvelut (Plateritosissa on ainoastaan señoran Julian puoti) sekä Organos, joka on kalastaja/surffikylä vähän Mancorasta etelään.

Plateritosissa peruspäivä alkoi 7-8 aikaan aamulla, ensin uimaan ja sitten aamupalalle. Nuotio oli sytytettävä äkkiä, sillä hyttyset olivat aika ärhäköitä heti aamusta. Ja sitten uimaan! Sadan metrin päästä löytyy luonnon omia uima-altaita, eli isoja kivenlohkareita rannan tuntumassa, jotka keräävät veden pieniksi altaiksi. Mukava tapa aloittaa aamu!

Aamurutiinien jälkeen suuntasimme kasvipuutarhalle, jossa oli aina kaikenlaista puuhastelua: siementen keräämistä, kuorimista, istutusta ja kastelua. Kaikki siemenet jotka syömistämme hedelmistä ja vihanneksista löytyi, päätyivät aina multaan. Parin päivän päästä mullan alta nousi pientä nuppua, ja kuukauden päästä monet hedelmäpuiden taimista olivat jo 20cm:n pituisia. Aikamoista!

Apulaisina puuhastelussa meillä oli välillä kasvipuutarhan työntekijän Edwinin lapset sekä joskus myös naapurin lapsia, jotka tulivat usein viettämään aikaa puutarhalle. Lapset ovat jo ihan eksperttejä kasvien istuttamisessa ja eri puulajeissa, tietävät enemmän kuin monet aikuiset! Aina välillä kävimme uimassa, kävelyillä metsässä, tai teimme koruja alkavaa kouluvuotta varten.

Lintubongailua kukkulalla

Birdwatching on the hill

Koti rannalla

Home at the beach

Kasvien lisäksi puuhastelin korujen parissa. Materiaaleja löytyi rannalta roppakaupalla, ja istutukseen tarkoitetuista siemenistä irtautui myös minuun käyttööni joitakin. Pidin myös muutaman korutyöpajan paikallisille naisille, joissa he oppivat perustaidot korujen valmistukseen. Tarkoituksena oli tarjota heille vaihtoehto elinkeinon saamiseksi, sillä alueella on todella heikot työllisyysmahdollisuudet - naisille vielä miehiä vähemmän. Jos jotain haluaa tehdä, on alettava yksityisyrittäjäksi. Ainakin kaksi naisista innostui tekemään koruja myyntiin, ja kesällä odotan ensimmäistä tilausta Suomeen myytäväksi!

Naistenpäivän korutyöpaja

Handicraft workshop for International Women's Day

Mayra ja itsetehdyt korut. Mayra oli työpajan innostunein ja lahjakkain tekijä, ja korujen teosta on nyt muodostumassa osa perheen elinkeinoa.

Mayra and her seed jewelry.

Naistenpäivän kunniaksi istutettiin perulainen Hualtaco-puu

For the international women's Day we planted a Peruvian Hualtaco tree

Trip to North

2009-03-11T07:37:00.000-07:00

Olen nyt ollut melkein 3 viikkoa taalla Pohjois-Perussa. Mutta ennen kun kerron enempaa elamasta taalla, tassa hieman kuvia reissun varrelta, Limasta Plateritosiin, Tumbesiin, 1200km...

I have now spent almost 3 weeks here in the northern Peru. But before I tell you more about that here are some pictures from the trip we did from Lima to Plateritos, Tumbes. 1200 km...

Maisemat Limasta lahdettaessa

Leaving from Lima

Laakso Lima lahella
Crossing a valley near Lima

...ja taas aavikkoa...

...and desert again...

Ja vihdoin, Plateritos! Oikeassa alareunassa olevassa talossa me nukutaan.
And finally, Plateritos! The house down and right is the one we sleep in.

...Ja tahan maisemaan herataan aamulla.

And this is the view I have every morning when I wake up!

Advanced handicraft

2009-02-09T05:51:00.000-08:00

So exciting! Last week I finished my first "faja". The colours are all natural, extracted from Peruvian plants and trees. The red is made from the small insects you find in the Tuna cactus.

This is my third faja, it is already one step more advanced. In order to get the patterns you have to pick the strings one by one. There are five different combinations that you repeat over and over again. The work takes ages, and you really need to concentrate to get the right pattern. The experience makes you respect the local weavers even more than before,you will propably never bargain again no matter what price they ask you to pay :D.

This weekend I am leaving my room, packing my bags and heading to north again. I will spend the next month in Tumbes, something like work holiday. The idea is to slowly start a handicraft workshop for the local women there, and I am going there to see the starting part. At the same time I want to learn dyeing with natural colours. We will be surrounded by nature, so there is a huge variety of colours right in our backyard.

Yesterday was kind of my last sunday at the handicraft workshop. I say kind of, because I´m going back there in March after my trip to Tumbes. I´m so happy to see how the same women join the group every sunday, this means they are really commiting their time to it. And it makes me relieved to hear that another Finn is going to continue the work; Saija did her voluntary service in La Casa de Panchita last year, and has come back for another 6 months, though not to Panchita. Although she won´t be able to spend all her sundays at the workshop, it was so great to hear she would help there every now and then!

And talking about advanced handicraft, for my last day I got a beautiful present from my friend Zenayda, who also sent some of her products to Finland last Christmas. And you will see more in Maailma kylässä-festival which will be held in May in Helsinki.

Kutomista perulaisittain- Weaving like Peruvians

2009-01-26T11:27:00.000-08:00

Perun käsityökulttuurista hullantuneena aloitin viime viikolla Liman Museo nacional de la culturassa kankaankudonta-kurssin. Tyyli on perinteinen telar de cintura (telar=kutoa, cintura=vyötärö), jota Perussa on käytetty jo tuhansien vuosien ajan: kangasta kudotaan vyötäröllä olevasta palikasta, ja toinen puoli sidotaan vaikka puuhun (kotona on pitänyt tyytyä sängynpäätyyn).

Meitä on ryhmässä 15 osallistujaa, ja hauskaa on se että kaikki ovat yhtä innoissaan käsitöistä. Töissä työkaverit naureskelevat mulle kun kuljettelen aina kankaita ja lankakeriä ympäri toimistoa (musta on tullut se jolta pyydetään apua kun työvaate hajoaa tai jos johonkin aktiviteettiin tarvitaan käsityötarvikkeita). Meidän kurssilla kaikki oon ollut yhtä hurmoksessa kun päästiin kutomaan: riemunkiljahduksia ja myöhemmin myös tuskanhuutoja kuului vähän väliä. Kurssia pidetään museon sisäpihalla, josta meitä tultiin häätämään kun oltiin siellä vielä puuhastelemassa tunti sulkemisajan jälkeen...

As you propably have noticed already, I´ve been really excited about the Peruvian handicraft culture. My new hobby that I started last week is weaving, the old traditional style: you weave the fabric starting from a stick wrapped around your waist.

Tästä se alkaa...This is how it begins...

Jatkuu - To be continued...

Handicraft Workshop at La Casa de Panchita

2009-01-26T05:25:00.000-08:00

As I´ve told before, we started a handicraft workshop at La Casa de Panchita couple of months ago. We have learned all kinds of handicrafts with the help of our professor Carmen, who will also be the responsable for the workshop when I leave.

During january we have been making jewellery (bisuteria) from seeds, shells and glass pearls. The girls have been really excited to make their earrings, necklesses and bracelets, and at the same time they have been able to use their creativity and make their own designs. All the girls - including th professor - work in domestic service, so the only day the have free is sunday. The work is very physical and the days long, and that is propably why many girls find the handicraft workshop a good way of relaxing, and the same time they can chat with the other girls, too. Then there are some who use their new skills to earn some extra money, which is also part of the idea why we started the workshop in the first place.

Since we found so much talent in the group, we decided to start to sell the products to other girls, too. Yesterday we organized our first "miniferia de bisuteria"!

Carmen the professor

The products

Seeds: Tahua and Asai

After the miniferia we were offered the possibility of selling our products at La Casa de Panchita, not only on sundays but every day! We are now looking for possibilities to widen our market, let´s hope something comes along!

Vielä kerran Pamplonaan

2009-01-22T06:53:00.000-08:00

Saavumme työparini kanssa poukkoisen bussimatkan jälkeen perille señora Victorian luo. Olemme tulleet pitämään vanhustenhoito-koulutusta Pamplona Altaan, joka on yksi Liman pueblo jovenista: suurin osa hiekkavuorten keskellä sijaitsevista tonteista on hankittu valtaamalla, ja alueen uusimmat osat ovat vain kymmenen vuotta vanhoja. Massamuuton kokivat Pamplonan lisäksi myös muut Liman raja-alueet 80-90 - luvulla, kun maaseudun asukkaat pakenivat terrorismia kaupunkeihin.

Lapset leikkivät hiekan keskellä pallolla ja koirat juoksevat perässä. "Buenas tardes señoritas, tulkaa sisälle" tervehtii señora Victoria. Talo on rakennettu sementistä, ja siinä on kaksi huonetta. Rakennusta on laajennettu toiseen kerrokseen, mutta muiden Pamplonan asumusten tavoin se on suoraan hiekan päällä eikä minkäänlaisten rakennusnormien mukainen.

Osa taloista on laudoista, pressuista ja pellistä kyhättyjä yhden huoneen asumuksia, joissa huoneet jaetaan väliverholla jos tilaa on. Tällaisissa taloissa asuminen on hengenvaarallista sillä Lima sijaitsee Perun rannikolla, jossa maa tärisee vähän väliä. Yksi voimakas maanjäristys ja talot voivat hautautua hiekkaan. Valtio on aloittanut ohjelman, jonka avulla Pamplonan kaltaisilla alueilla asuvat perheet voivat saada tukea talon uudelleenrakentamisessa. Apu on kuitenkin takkuillut, eikä se aina ole mennyt ihan oikeisiin taskuihin.

Puramme kurssimateriaaleja laukuistamme ja juttelemme señora Victorian kanssa. Kyselemme hänen kahden teini-ikäisen tytön kuulumisia. Perhevierailut ja äitien kanssa jutteleminen on osa työtämme. Olen ollut yllättynyt siitä, miten helposti äidit päästävät meidät sisälle koteihinsa ja uskoutuvat ongelmistaan: perheväkivaltaa, kommunikointivaikeuksia, lasten käyttäytymishäiriöitä, asunto-ongelmia, taloudellisia ongelmia, parisuhteita...Paljon keskustelemme äidin ja teini-ikäisen tyttären suhteesta, ja kommunikoinnin parantamisesta perheen sisällä. Puhumme väkivallan vaikutuksesta lapsiin ja tarjoamme muita keinoja lasten kasvattamiseen. Usein äidit haluavat vain puhua, koska ei ole ketään joille he näistä asioista voisivat kertoa. Toisaalta uskoutuminen meille osoittaa heidän luottamustaan La Casa de Panchitaa kohtaan. Vaikeimmissa tapauksissa pyrimme kuitenkin ohjaamaan perheet toisten instituutioiden tai kansalaisjärjestöjen luo, josta he voivat saada ammattiapua ongelmiinsa joissa me emme pysty heitä auttamaan.

Naisia alkaa pikkuhiljaa ilmestyä señora Victorian luokse. Aloitamme päivän koulutuksen. Naiset kaivavat kasseistaan villapaitoja, neulan ja lankaa, ja alkavat kuunnellessaan ommella pieniä kankaisia kuvioita paitoihin kiinni. Paitojen kirjailu on yksi yleisimmistä naisten töistä Pamplonan alueella.

Ennen koulutuksen alkua ehdin istua hetkeksi yhden naisen viereen ja kysellä työstä. Hän kertoo, että paidat tuodaan valmiina heille, eli naiset tekevät ainoastaan kirjailun. Kuljetukset hoitaa välikäsi, ja paidat myydään Espanjaan. Paita on tekokuitua ja koneella tehty. Ainoa käsintehty osa siinä on kirjailu, josta naisille maksetaan 50 senttiä per paita. Nyökkäilen naiselle mutta samaan aikaan en voi uskoa korviani. Murto-osa tuotteen lopullisesta hinnasta. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, samanlaisesta vääryydestä kehitysmaissa on juttuja ympäri maailman. Niistä on kuitenkin tähän mennessä vain lukenut, mutta nyt seison huoneessa jossa näen mitä kehitysmaista tulevien tuotteiden valmistus todellisuudessa on.

Pari lasta eivät millään pysy paikallaan, ja he poukkoilevat huoneessa edestakaisin meidän puhuessa. Tulee loppukokokeen aika. Pamplonassa useat äideistä eivät osaa lukea eikä kirjoittaa, ja myös tässä ryhmässä jotkut tarvitsevat apua kokeiden täyttämisessä. Päivän päätyttyä jäämme vielä keskustelemaan señoran Victorian kanssa 13-vuotiaasta naapurintytöstä, jonka vanhemmat lähettivät tytön alle kouikäisenä mummon luokse asumaan kaupunkiin, ja nyt tytön ollessa vanhempi nämä haluavat hänet takaisin maatilalle töihin. Lupaamme keskustella tapauksesta järjestön lakimiehen kanssa.

Koulutuspäivästä on jo useampi kuukausi, ja ensi viikolla menen viimeistä kertaa työkäynnille Pamplonaan. Vapaaehtoisjaksoni loppui virallisesti tällä viikolla, mutta lupasin olla töissä ainakin kuun loppuun ja lopetella keskenjääneitä juttuja.

Perhekäynnit ovat olleet ehdottomasti antoisimpia hetkiä koko vapaaehtoisjaksoni aikana. Työparini ja minä olemme viimeisen kymmenen kuukauden aikana käyneet lukuisat kerrat Pamplonassa, ja olemme perheiden äitien kanssa jo ehtineet käydä toisillemme tutuiksi. Keskusteluiden ja koulutusten lisäksi olemme eksyneet, yrittäneet etsiä yhden tytön kotia josta olin muistanut kirjoittaa vain etunimen, pysähtyneet juttelemaan naapurin kanssa kun etsimämme perhe ei ole kotona, paenneet haukkuvia kulkukoiria, kieltäytyneet hylätyistä koiranpennuista, joutuneet vauvanvahdeiksi 17-vuotiaan äidin jätettyä vauvan alle kouluikäisten sisarusten huostaan, nauraneet señora Rufinan itseironisille vitseille siitä miten hänestä ei ole kauppiaaksi, ja lopulta ostaneet señora Rufinan tekemää kiisseliä hänen vihdoin ja viimein hankittua keittovälineet ja perustettua katukeittiön.

Korutyöpaja käynnistyy

2009-01-10T08:10:00.000-08:00

Käsityöpaja alottaa toimintansa taas huomenna. Koska mä olen enää tammikuun töissä, on vastuuhenkilöksi nimetty Carmen, meidän monitaitonen käsityöopettaja. Olen päätöksestä myös sen takia innoissani, koska Carmen on työpajojen vetäjistä ainut, joka on kotiapulainen. Muut vetäjät on La Casa de Panchitan työntekijöitä. Carmen oli tällä viikolla käymässä ja suunniteltiin kevään (tai siis täällä kesän) ohjelmaa. Tammikuu on varattu kokonaan korujen tekemiseen. Kävin siskon kanssa shoppailemassa korutarvikkeita kun hän oli täällä käymässä, ihan kuin olisi karkkikaupassa ollut! Helmiä, erimuotoisia- ja värisiä siemeniä, nippeleitä ja nappeleita joka lähtöön. Odotan työpajasta menestystä, ja toivon että tytöt innostuvat sen myötä myös myymään valmistamiaan koruja.

Toinen töissä vuodenvaihteen jälkeen tapahtunut muutos on työajan lyhentyminen. Aikasemmin tehtiin töitä 10-19, nyt aika on 8-16. Ihanaa, vihdoin! Olisi muutos vaan saanut tulla jo aikaisemmin, nyt saan nauttia siitä vaan kuukauden. Mä herään joka tapauksessa aina seitsemältä aamulla, joten surffailen aina pari tuntia netissä ja odottelen töihin lähtöä. Nyt ei tarvii, vaan meen suoraan töihin. 10-19 on muutenkin kummallinen toimistoaika, siinä menee koko päivä.

Muutos tehtiin, koska meillä monet opiskelee esim. englantia vapaa-ajallaan, mutta yleensä aamusin ennen töitä. Tämä tarkottaa sitä, että he heräävät aamulla viiden-kuuden aikaan, tunnit ovat 7-9 ja sieltä suoraan töihin. Tiukka aikataulu. Nyt tunneille ehtii vielä illalla töiden jälkeen.

Nyt rannalle, jei!

Ai niin, ja koruja tulee sitten myyntiin toukokuussa Maailma Kylässä-festareille, pitää nyt jo mainostaa :)

Muurahaisia tiellä ja teinejä terassilla

2009-01-10T05:35:00.000-08:00

Heräsin aamulla ja luulin että näen unta. Mun huoneen poikki ulko-ovelle meni muurahaistie! Siinä reitin varrella oli kaksi rykelmää, jossa ne raahasi jotain muita ötököitä. Muuten se oli sellainen siisti vana jossa ne meni edestakasin. Uskomatonta, että ne oli tullu yön aikana (mä siivosin eilen, vannon!). Kuulostaa ehkä naurettavalta mutta en halunnu tappaa niin suurta määrää muurahaisia, joten lakaisin ne ulos ja suihkutin hyönteismyrkkyä ovelle, niin kun varotukseksi.

Ensi kerralla en ole enää niin kiltti!

Mun vuokraisäntä on majoittanut taloon pariksi viikoksi Sveitsin sukulaisiaan, ne on vallannut nyt näistä neljästä huoneesta kolme (mä oon siinä neljännessä). Nyt kun oon asustellu vähän aikaa yksin, tuntuu kummalliselta nähdä tuikituntemattomia ihmisiä omassa kämpässä kävelemässä, keittiön vastapäiseen huoneeseen on sijotettu teinipoika joku kuuntelee jotain rytkytystä suurella volyymilla ja alakerran vanhemmat katsoo samalla tasolla telkkaria. Yks yö heräsin siihen kun yläkerrasta kuulu metelöintiä. Menin katsomaan, ja yllättäen myös teinit oli lisääntyneet yön aikana. Sanoin että por favor meteli saa loppua nyt koska täällä on ihmisiä joiden pitää aamulla herätä aikasin töihin.

Päätin että sen sijaan että harmistuisin ja juoksisin ympäri taloa vaientamassa lomailevia ihmisiä, yritän olla mahdollisimman vähän kotona. Onneksi kesä on tullut myös Limaan ja aurinko paistaa, joten ei ole vaikea keksiä muuta tekemistä näiksi päiviksi! Eilen oltiin kuuntelemassa Jazz Zonessa perulaisen bändin Frank Sinatra-iltaa, ihan rento meininki. Ja tänään rannalle!

Jee, kesä!!

Ayacucho

2008-12-01T15:36:00.000-08:00

Olimme marraskuun alussa Ayacuchossa pitämässä koulutusta paikallisille naisille. Koulutuksen aiheena oli vanhustenhoito, ja kurssi kesti 3 päivää. Osallistujia oli hurja määrä, 60 naista ja mahtui joukkoon pari miestäkin. Porukassa oli paljon henkilöitä, jotka ovat muutenkin yhteisöaktiiveja erilaisissa paikallistason yhdistyksissä ja ryhmissä.

Vähän jännitti ensimmäinen koulutus niin monelle ihmiselle! Limassa olen mukana kouluttajien ryhmässä, mutta siellä kurssit ovat yleensä max 15 osallistujalle, niissä istutaan usein ympyrässä juttelemassa, ja lapset juoksevat jatkuvasti ympärillä. Nyt oltiin isossa salissa, jossa kaikki kuuntelivat korvat höröllä ja kyselivät kovasti. Tunnelma oli siis innokas ja motivoitunut. Osallistujat olivat ihania, lähtiessä he lauloivat meille, halasivat ja kiittelivät kovasti.

Kurssin tärkein sanoma oli, että vanhukset eivät ole lapsia. Huolestuttavan monet olivat kurssin alussa toista mieltä ja puhuivat vaan siitä, miten niille pitää kaikki tuoda eteen kun ei ne enää osaa itse. Vanhukset eivät ole lapsia-fraasia toistettiin kuitenkin kurssin aikana niin monta kertaa, että se tuskin jäi kenellekään epäselväksi. Mieleen jäivät kuitenkin kaikille kolme asiaa, joita vanhusten parissa työskentelevä tarvitsee: kärsivällisyys, kunnioitus ja hyvä mieli.

Miten mitataan verenpaine

Miten mitataan kuume

Loppukoe: vain viisi 60:stä reputti, melkoinen saavutus!

Päästiin me töiden välissä vähän turisteilemaankin. Käytiin Quinuassa, joka on kylä ylhäällä vuoristossa. Siellä pampalla on käyty kuuluisa Ayacuchon taistelu, josta paikalliset ovat kovin ylpeitä. Tarinan mukaan se ratkaisi Perun itsenäisyyden.

Torimeininkiä - Local market in Quinua

Härkätaistelu-areena - Bull-fighting arena

Hypättiin pampalla heppojen selkään ja käytiin katselemassa vesiputousta. Paikalliset lapset ryntäsivät meidät nähtyään luokse ja halusivat laulaa taistelusta (aika raakaa tekstiä, pettureiden päät poikki ja lallallaa...), ja päästiin me vähän tanssimaankin. Takana Ayacuchon taistelun muistomerkki.

Tämän jälkeen oli käsitöiden vuoro. Quinua ja koko Ayacuchon alue on kuuluisia erityisesti keramiikastaan, ja pitihän niitäkin sitten ostaa kun suoraan sai itse tekijöiltä. Ja oli kyllä todella upeita! Näitä savikirkkoja oli Quinuassa lähes jokaisen talon katolla.

Niin ja näitä tuomisia löytyy myös Naistenmessuilta tällä viikolla, Katajanokan Wanhaan Satamaan siis!

Mexico City

2008-11-01T07:49:00.000-07:00

Meksikon pääkaupunki on valtava, asukkaita on n. 20 miljoonaa. Vaikka suuri, ei kaupunki kuitenkaan tuntunut ihan jättimäiseltä vaan itseasiassa todella viihtyisältä. Lima on asukasluvultaan DF:ää (distrito federal, toinen nimitys Mexico Citylle) puolet pienempi, mutta mielestäni paljon kaoottisempi. DF on kuin joukko yksittäisiä kaupunkeja. Eniten tykkäsin Condesan kaupunginosasta, jossa oli boheemia tunnelmaa, puistikoita, pieniä katuja ja paljon katukahviloita.

Kaupungissa näkyi yleisesti se, miten elintaso on Perua korkeampi, vaikka löytyy sieltäkin varmasti myös ne kurjemmatkin alueet. Silti Limassa asuttuani hämmästystä aiheutti mm. bussilipun maksaminen suoraan kuskille eikä rahastajalle sekä se, että taksihinnat eivät ole kiinni neuvottelutaidoistasi vaan taksimittarista! Silmään pisti myös amerikkalaisketjuja joita ei etelämmässä näy, kuten esim. Wal-Mart.

Meksikon itsenäisyyspäivään oli vielä pari viikkoa, mutta juhlatunnelmaan virittäydyttiin jo ihan täysilllä. Kuvassa Plaza de Armas (Aseiden aukio), kaupungin pääaukio.

Itsenäisyyspäivän koristelut muistuttavat erehdyttävän paljon joulukoristelua, havuköynnöksiä ja kelloja joka paikassa. On kyllä hurjaa ajatella, että täällä on itsenäistytty jo lähes 200 vuotta sitten. Tosin kolonialismin vaikutukset ovat edelleen aika vahvoja...

70-luvun lopulla sähkömiehet törmäsivät Plaza de Armasin takana 8-tonniseen kivilaattaan, joka esitti atsteekkijumalaa. Aloitettiin kaivaukset, ja maan alta löytyi atsteekkien suurtemppeli. Kerrotaan, että tässä atsteekit näkivät kaktuksen ympärillä käärmeen, joka oli merkki heidän jumalaltaan perustaa sille paikalle kaupunki.

Piparkakkutalo!

Viikon reilu löytö: Condesan kaupunginosassa törmättiin Fabrica Socialiin, joka on meksikolaisia käsitöitä myyvä kauppa. Kaupan erikoisuus on se, että se ei ole yritys vaan projekti, joka tukee maaseudulla asuvien naisten yrittäjyyttä tarjoamalla heille kaupan kautta mahdollisuuden markkinoida ja myydä tuotteitaan. Tuotteissa näkyy kaikissa hintalapuissa myös tekijä, hänen osuus tuotosta, sekä tuotteen valmistukseen käytetty aika. Matkaan lähti keraaminen teepannu, joka on jo ollut kovassa käytössä.

México - Puerto Escondido

2008-10-15T17:25:00.000-07:00

Puerto Escondido on kylä Meksikon eteläosassa, Tyynenmeren rannalla Oaxacan osavaltiossa. Paikka on todella suosittu surffareiden kesken, joita sinne tulee eri puolilta maailmaa. Itse en kuitenkaan tällä kertaa urheilulajia kokeillut, oli aallot sen näköisiä että niissä olisi vähän liian huimaa uusi harrastus aloittaa. Sää oli kovin myrskyisä, mutta onneksi rauhoittui loppua kohden. Päästiin seikkailemaan rannan lisäksi myös kilppareiden luona!

Puerto Escondido is a village in Southern Mexico at the Pacific Ocean, in the state of Oaxaca. The place is famous for its beaches, and the surfers come there from all over the world. I decided to start learning the sports some other time, since the waves were too high for amateurs..There was a storm when we arrived, though luckily the weather changed before we left. Beside the beach we got to visit the sea turtles!

Tältä näytti kun saavuttiin...This is how it looked like when we arrived

...Myrskyn jälkeen - After the storm

Mun uusi harrastus - My new hobby

Aaaaaah...

Mereneläviä meksikolaisittain - Seafood Mexican style

Mazunte (1h de Puerto Escondido)

Mazuntessa on myös pieni kosmetiikkayritys, joka on saanut tukea mm. Body Shopilta. Tuotteet ovat kaikki luonnonmukaisesti valmistettuja, ja ne tehdään suoraan paikan päällä.

There´s a small cosmetics shop in Mazunte, which has been financed by The Body Shop and other fundations. The products are all organic and they are made in the village, right next to the shop. Reeally good!

Samassa kylässä on myös kilpikonnien pelastusyksikkö sekä museo. Nähtiin siis paljon erilaisia kilppareita, varsinkin merikilpparit oli jänniä ja vaaaltavia! Siellä oli myös paljon merikilppareiden poikasia, joita haetaan rannalta kun ne kuoriutuu ja päästetään sitten veteen kun ne selviytyy omillaan. Kilpikonnan liha on edelleen paikallista herkkua, mutta kiitos Mazunten kaltaisten pelastustoimien on laji pystytty edelleen säilyttämään.

In the same village there is also a rescue place for turtles. We saw several kinds of turtles, especially the sea turtles were reaally funny and sooo huge! There were lots of young ones that are saved from the beach when they are born, and they´re brought to the ocean when they´re big enough. People still eat the turtle meat, and thanks to places like Mazunte they´ve been able to save the species.

Felipe ja merikilpikonna - Felipe and a sea turtle

Piilosilla - Playing hide and seek

Viikon reilu löytö oli Mazunten avokadoa ja aloeta sisältävä kasvovoide, paras mitä tähän mennessä olen kokeillut!

The fair product of the week is a avocado-aloe moisture cream, the best I´ve tried so far!

Cajamarca

2008-09-19T06:14:00.000-07:00

Olin reilu kuukausi sitten käymässä Cajamarcassa toisen Etvo-vapaaehtosen Johannan luona. Johanna on töissä Warmayullu-nimisessä kansalaisjärjestössä, joka toimii lasten kulttuurikasvatuksen parissa. Samassa järjestössä on töissä myös toinen suomalainen, Maria. Oli kyllä huippukiva matka, sillon oli juuri Warmayllun koko porukka koolla eri puolilta Perua ja tehtiin retki ylös vuorille niiden kanssa. Porukassa oli ihmisiä vuoristosta, viidakosta ja rannikolta, ja koko matka (jotain 30-40km mutta kesti 2 tuntia...) laulettiin perinnelauluja, jotkut oli ottanu mukaan soittimiakin. Matka meni mukavasti ja pomppuisasti. Tässä kuvia reissusta.

About a month ago a visited Johanna, another Finnish volunteer, in Cajamarca. She works in an NGO called Warmayullu, that promotes cultural issues among children. At the same time there was a meeting of the whole Warmayullu-team, that has members in different parts of the country. One day we went to the mountains with them and had lots of fun on the trip up there (30-40km but it took about 2h to get there), everybody was singing typical songs from their region (there where people from the mountains, jungle and the coast). Nice and bumpy...Here are some pics from the trip!

Kaupunki Santa Apolonian kukkulalta katsottuna - View from the Santa Apolonia-hill

Cumbe Mayo

Ryhmäkuva - Group photo

Maria, Merita ja Johanna

Apu, vuorten henki - Apu, spirit of the mountains

Pago a la tierra.

Uhraus hengille - Homage to the spirits

Uusi työpaja

2008-09-12T09:52:00.000-07:00

Sunnuntai on Perussa yleensä kotiapulaisten vapaapäivä. La Casa de Panchita on siis silloin aina auki, ja tarjoaa kotiapulaisille erilaisia aktiviteetteja: työhön liittyviä lastenhoito- ja kotitalouskursseja sekä useita työpajoja, mm. marineraa (pohjois-perulainen kansantanssi), englanninopetusta, teatteria, perinnetietoutta, käsitöitä...Lisäksi sunnuntaisin on myös psykologin vastaanotto sekä lakimies, joka antaa oikeusapua työhön liittyvissä ongelmissa.

Sunday is usually a free day for the domestic workers in Peru. That is why La Casa de Panchita is open every sunday and organizes activities and workshops the whole day. There´s marinera (a north-peruvian dance), English, theatre, peruvian tradition workshops, handicraft...There are also psychologists and a lawyer who gives legal advise concerning problems at work.

Lilly opettaa marineraa - Lilly teaching marinera

Aloitin kuukausi sitten uuden työpajan, jossa tehdään käsitöitä. Suurin osa kotiapulaisista on maaseudulta, jossa naiset oppivat pienestä pitäen villankehräämistä, kutomista, kirjontaa, virkkaamista, ja vaikka mitä.

Jokaisella alueella on omat perinteensä, ja viidakkojen, vuoristojen ja rannikon seutujen värit ja mallit vaihtelevat suuresti. Vuoristokylissä monet naiset käyttävät hyödyksi joka hetken kun kädet on vapaana: koska välimatkat ovat usein pitkiä, he kehräävät villaa tai kutovat samalla kun kävelevät.

Tähän mennessä me ollaan harjoiteltu kutomista, ensi sunnuntaina vuorossa on kirjonta. Olen työpajassa vaan muodollinen vetäjä, sillä opettajina toimii kaksi kotiapulaista. Carmen ja Senayda osaavat lähes kaikkia käsitöitä, ja heillä riittää kärsivällisyyttä opettaa myös minua :). Aluksi mukaan tuli vain niitä, jotka eivät aikaisemmin osanneet kutoa. Nyt porukka on kasvanut ja joukossa on myös naisia, jotka osaavat jo paljon mutta haluavat oppia uusia kuvioita. Sain suomalaisilta Johannalta ja Marialta (nykyinen ja entinen ETVO-vapaaehtoinen Warmayllu-järjestössä) Cajamarcasta ison kerän aitoa käsinkehrättyä lampaanvillaa, ja olen nyt alkanut kutoa laukkua Carmenin opastuksella. Kun muut näkivät villan, alkoi tilauksia sadella. Eli Johanna ja Maria, kun tulette seuraavan kerran käymään Limassa, teidän täytyy jo ottaa iso rinkka mukaan!

Täytyy ehkä tosin jossain vaiheessa tehdä erillinen materiaalinhaku-reissu Cajamarcaan, lankojen lisäksi tarvittaisiin myös villakangasta, joka on siellä todella laadukasta ja kaunista. Löytyy vaikka mitä värejä metritavarana. Senayda on Arequipasta Etelä-Perusta, jossa valmistetaan myös upeita käsitöitä. Puhuimme myös, että voisimme tehdä reissun sinne yhdessä käsityöporukan kanssa. Eräs äiti jonka luona käymme Pamplonassa kertoi, että hänen veljensä tuo heidän kotikylästä alpakkaa, jota hän kehrää itse villaksi.

Joka sunnuntai kotiapulaisten kanssa jutellessa tulee esiin uusia taitoja, porukassa ainakin yksi osaa kutoa villaliinoja. Ei siis kangaspuilla, vaan täällä kude sidotaan vaikka pöydänkulmaan eli on kätevä valmistaa missä tahansa. Tekniikan ja kuvioiden oppiminen on sitten asia erikseen...

Käsityöpajan tuotteita on tarkoitus lähettää Suomeen joulukuun Naistenmessuja varten. Niitä saa siis ostaa Unioni Naisasialiiton Naisten Kehitysavun standilta!

Onnistumisia ja takaiskuja

2008-08-14T10:20:00.000-07:00

Pamplonan perhekäyntiohjelmassa ollaan nyt siinä vaiheessa, että ensimmäisten kymmenen perheen kanssa (perheitä on yhteensä 50) ollaan käyty kaikki neljä istuntoa läpi. Meitä on neljän hengen porukka, ja käymme joka tiistai 1-4 perheessä. Luku vaihtelee, koska joskus äiti ei ole sovittuun aikaan paikalla - lapsi täytyy viedä lääkäriin, pitää auttaa siskoa torimyynnissä juuri sinä päivänä, tai mennä hoitamaan vanhempien kouluvelvollisuuksia.

Täällä vanhemmat joutuvat osallistumaan koulun toimintaan esim. valvomalla välitunteja tai siivoamalla koulua, sillä resurssit eivät muuten riitä. Lukukauden jälkeen myös vanhemmat saavat todistuksen, ja se joka ei ole osallistunut tarpeeksi, joutuu maksamaan sakkoa.

Perhekäynnit ovat yksi mieluisimmista työtehtävistäni täällä. Nyt varsinkin kun tunnen äitejä enemmän, juttelemme kaikesta muustakin (kertoilen myös omasta perheestäni), ja hekin luottavat meihin jo enemmän. Tällä viikolla yksi äiti sanoi viimeisen istunnon jälkeen, että hän oli meidän avulla alkanut ajatella omaa tilannettaan ja tajunnut vasta nyt, ettei hänen tarvitse kasvattaa omia lapsiaan samoin kuten hänen vanhempansa olivat tehneet, eli uhkailu ja lyöminen ei tee lapselle muuta kuin vahinkoa. Oli mieletöntä kuulla nuo sanat toisen ihmisen suusta ja tietää, että itse on edes vähänkin vaikuttanut asiaan.

Lähes kaikki vanhemmat Pamplonassa ovat lähtöisin maaseudulta, jossa varsinkin perinteet istuvat usein niin tiukassa, ettei niitä edes tajuta kyseenalaistaa. Seurantakäyntien yhteydessä saamme lopulta nähdä, onko muutosta todella tapahtunut!

On sitten niitä takapakkejakin...En tiedä kerroinko teille Katista, 17-vuotiaasta tytöstä, joka myös käy sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Tutustuin Katiin, kun minua pyydettiin auttamaan häntä englannissa. Parin kerran jälkeen Katin koenumerot nousivat, eikä hän enää tarvinnut tukiopetusta. Hänen perheensä on kuitenkin yksi niistä joissa vierailemme, joten olemme nähneet säännöllisin väliajoin. Katin perheessä molemmat vanhemmista ovat pahoinpidelleet lapsiaan, ja olemme käsitelleet tilannetta äidin ja Katin kanssa. Vakavin tilanne tähän asti sattui pari kuukautta sitten, kun äiti ei ollut kotona. Isällä ja Katilla tuli riitaa, joka päättyi siihen että isä otti puhelinjohdon ja löi sillä Katia siihen asti että tyttö ei enää pystynyt kävelemään. Äiti ei halua tehdä ilmoitusta, koska pelkää lasten menettämistä, heillä kun on aikaisemminkin ollut ongelmia.

Kaksi viikkoa sitten kuulin, että Kati on raskaana. Järkytyin, koska jos Suomessa on vaikeaa käydä koulu loppuun lapsen kanssa niin täällä se on lähes mahdotonta. Kati sanoi kuitenkin olevansa onnellinen. Hän on seurustellut kaksi vuotta, ja poikaystävä on jo 20-vuotias ja työssäkäyvä ihminen. Poika oli muuttanut äitinsä kanssa parin tunnin matkan päähän Limasta, ja Kati kertoi haluavansa mennä käymään hänen luonaan.

Tänään kuulin, että Kati on karannut kotoaan. Äiti on hädissään, sanoo että poikaystävä on kaapannut hänet. Itse uskon tytön lähteneen omasta tahdostaan, hänhän puhui minulle onnessaan perheen perustamisesta. Mutta kuinka lyhytkatseisesti sitä voi teinityttö ajatella...Kukaan ei saa häneen tällä hetkellä yhteyttä, puhelin on pois päältä emmekä tiedä pojan tarkkaa osoitetta.

Kati on jo kolmas raskaana oleva tyttö vuoden sisällä niistä 50:stä teinitytöstä, jotka käyvät sunnuntaisin Casa de Panchitassa. Kun kysyin häneltä käyttivätkö he poikaystävän kanssa ehkäisyä, vastaus oli ei. Kysyin, tietääkö hän kondomeista ja hän sanoi että kyllä, mutta eivät vaan tulleet käyttäneeksi. Ei kondomia, ei pillereitä eikä muutakaan. Ongelma ei usein ole tiedon puute, vaan asenne. Tytöt eivät uskalla ehdottaa ehkäisyn käyttöä pojille vaikka haluaisivatkin, sillä pelkäävät pojan menettämistä. Tai sitten käytetään keskeytettyä yhdyntää tai luonnollisia menetelmiä, eli lähinnä kuukautiskierron laskemista. Olin yksi päivä kokouksessa, jossa GYNEKOLOGI puhui kierron laskemisesta ehkäisymenetelmänä. Sanoi ettei suosittele teineille, mutta aikuisille naisille kyllä sopii jos on tasainen kierto. On totta, että monet ehkäisymenetelmät ovat usein liian kalliita, ja ne jää myös sen takia käyttämättä. Ja katolisella kirkolla on tietysti oma osuutensa asiaan...

Tällaisissa tilanteissa sitä tuntee itsensä niin voimattomaksi. Suomessa saisi Katin olinpaikan selville pelkällä tekstiviestillä. Myös raskauden sattuessa olisi vaihtoehtoja. Tosin miten sitä muuttaa ihmisen mieltä joka on niin rakastunut ja huumassa perheen perustamisesta. Toisaalta ymmärrän, että tyttö ei halua varsinkaan tuossa tilassa asu kodissa, jossa pitää pelätä väkivaltaa.

Ei auta muu kuin toivoa ja odottaa, että asiat selkenee.

Tingo María

2008-08-13T10:24:00.000-07:00

Húanucosta pari tuntia mutkasta tietä pohjoseen ja maisemat muuttuvat täysin. Tingo María on jo selva altaa, viidakon ja vuoriston välimaastoa. Se on myös nukkuvan kaunottaren (la bella durmiente) koti. Kaunotar näkyy kuvassa.

Two hours bumpy road from Huánuco and the landscape changes totally. Tingo María is selva alta; people call it the gate to the jungle because it´s a mixture of sierra and selva. It´s also the home of sleeping beauty (la bella durmiente). You can see her in the picture below.

Cueva de las pavas

Anne ja Santa Carmenin vesiputous

Anne and the waterfall of Santa Carmen

Matkalla näkyi paljon perhosia. Olivat kuitenkin kovin vikkeliä, yhdestä sain kuvan lehden läpi...

There were many butterflies on the way but they were too fast for me, still managed to get one picture through a leave...

Cueva de lechuzas

Tämä oli hämmentävä näky: joku majavan näköinen elukka (picuro) polkupyörän tarakalla tarraamassa ajajan selkään. Kävi ilmi, että eläin oli sama jota jotkut porukastamme olivat juuri hetki aikaisemmin syöneet. On taas näitä suloisia paikallisia herkkuja...

Confusing indeed: some kind of beaver-looking animal (picuro) sitting behind a guy on a bike. Turned out to be the same animal some guys from our group had just eaten in a restaurant we went to. Another lovely local delicatess...

Todellinen herkku oli kaakao-hedelmä. Valkoinen mömmö syödään (maistuu ihan karkilta!), ja siemenistä valmistetaan kaakaota.

A real delicatess was the cacao fruit. You can eat the white part of the fruit, they use the seeds to produce cacao.

Kävimme myös vierailulla erään yhteisön luona, jotka olivat muuttaneet Tingo Maríaan kauempaa viidakosta. Sade vei heidän asumukset, ja paikallishallinto oli rakennuttanut pieniä taloja yhteisön käyttöön.

We also visited a community who had recently moved to Tingo María. The rains destroyed their houses up in the jungle, now they live in small houses the local government built for them.

Kaveri matkan varrelta
Found a new friend

Huánuco

2008-08-12T09:11:00.000-07:00

Olin ensimmäisellä työmatkallani Huánucossa, 10 tuntia Limasta koilliseen. Huánucossa sanotaan olevan maan paras ilmasto, ja sitä paikalliset muistivat markkinoida joka paikan tullen. Ilma olikin todella raikasta, tosin Limassa asuessa ilma muualla tuntuu aina paremmalta...

Osallistuin Casa de Panchitan koordinaattorin Sofian kanssa Huánucon paikallishallinnon työllisyyspolitiikkaa koskevaan seminaariin, jonka järjesti työministeriö.

Together witht the coordinator of La Casa de Panchita we participated in a seminar concerning labour policies in Huánuco. It was organized by the local authorities of the Ministry of labour.

Käytiin myös tutustumassa Perricholin taloon. Perricholi oli kuuluisa näyttelijä, mutta taisi tulla vielä kuuluisammaksi yli 10 vuoden suhteesta Espanjan kuninkaan edustajaan 1800-luvulla. Oli kyllä todella idyllinen kotipaikka!

We also visited the house of Perricholi. Perricholi was an actress in Lima in the 19th century but became even more famous of having an affair with a spanish virrey lasting over 10 years...

Vaikka paikalliset vakuuttelivat tämän olevan todellista herkkua, en silti kokeillut friteerattua marsua...

Although the locals told me it`s delicious I didn`t try the fried guinny pig...

Churubamba: Lapset marssivat Perun itsenäisyyspäivän kunniaksi

Churubamba: Children marching in honor of Peru`s independence

Marsseja harjoitellaan monen kuukauden ajan kaikissa Perun kouluissa. Meininki on kuin armeijassa.

The children practice the performance for months in every school in Peru. The discipline is the same as in the army...

Entinen vapaaehtoinen kertoo

2008-08-05T09:41:00.000-07:00

La Casa de Panchitassa viime vuonna vapaaehtoisena ollut Saija kertoo kokemuksistaan Perussa.

Lue artikkeli

Varokaa kyynärpäitänne - Mind your elbows

2008-07-29T11:23:00.000-07:00

Kaikkea sitä sattuu.

Olin Tingo Mariassa kämppis-Annen kanssa lomareissulla. Aamulla olin innoissani valmistautumassa veseiputouskiipeily-reissuun, mutta se jäi sitten tältä kertaa väliin.

Tulin juuri suihkusta, kun kyynärpää osui lavuaarin päällä olevaan lasihyllyyn. Kipu oli kauhea, piti kyyristyä lattialle kaksinkerroin. Seuraava muistikuva on se kun Anne on mun vieressä hätääntyneenä. Olin pyörtyny hetkeksi.

Kuinka usein sitä lyö kyynärpäätään milloin mihinkin, ja miten voi olla että juuri viidakon lomareissulla se osuu semmoseen hermoon että taju lähtee? Kävin viidakkosairaalassa, jossa ne anto jotain kipulääkettä (aikamoinen kokemus sekin). Menin kuitenkin Limassa vielä kuvauttamaan pääni, ja loppujen lopuksi vaan niskalihas hieman ärtyi, ei kuitenkaan mitään vaarallista.

Olkaa siis varovaisia mihin käsiänne heitätte!

Last weekend I was spending holidays with my room mate Anne in the jungle in Tingo María. In the morning I was getting prepared for a day trip where we would go waterfall climbing in the jungle. In the end I couldn´t go, cause I had a little accident just one hour before we were supposed to leave.

I was getting out of the shower, when I hit my elbow in a shelf in the bathroom. The pain was so strong I fell into the floor and lost my consciousness. Can you imagine? How many times you hit your elbows and nothing happens; suddenly when you´re spending holidays in the middle of nowhere you hit a nerve that makes you feel so dizzy you can´t even stand up.

In the end it wasn´t anything serious. We spent one day in the hospital in Tingo María (quite an experience...) and I got some medicine. Though when I went to get my head examined in Lima the doctor said I wouldn´t need those...All good!

Anyways, be careful where you throw your arms, you might find yourself lying on the floor!

Aniversario de La Casa de Panchita

2008-07-08T08:18:00.000-07:00

Link: Noticia sobre la fiesta en el periódico "Andina"

Perussa syödään puuroa

2008-07-03T07:47:00.000-07:00

Talven tullessa vaihtuu Suomessa aina aamupalan sisältö. Kesän kevyet jugurtit ja hedelmät vaihtuvat puuroon ja leipään. Vaikka Liman talvea ei ihan Suomeen voi verrata, on minulla kuitenkin tullut tarve taas aloittaa aamut tuhdimmin. Ehkä se sitten on vaan tämä koleus ja auringon puute mikä saa kropan huutamaan energiaa. Suomessa ostan joka kerta erilaista puuroa, mikä tuo hieman vaihtelua makuun. On ruiskauraa, ohrakauraa, kauraleseitä, neljän viljan puuroa...Ilokseni olen saanut huomata, että Perussa toistuu sama ilmiö, tosin eri viljalajeilla. Quinua, kiwicha, maca, soija ja tietenkin kaura. Jauhoista saa myös hyviä maitojuomia. Koska myös soijaa tuotetaan täällä, on se hinnaltaan myös paljon halvempaa kuin Suomessa. Kävin yksi päivä Liman maa- ja metsätalousyliopistolla, jossa viljellään omia tuotteita. Ostin mm. raakaa soijajauhoa, joka tosin oli vähän tuhdin makuista. Toinen ostos oli perulaisista sauco-marjoista tehty marmeladi, vähän ehkä karpalon makuista.

Asuinalueellani Mirafloresissa pidetään joka lauantai bioferia eli luomutori. Paikalle tulee viljelijät ja pienyrittäjät kauppaamaan kasviksia, hedelmiä, leipää, juustoa, öljyjä, vaatteita...Viime viikonloppuna aloitin päivän erittäin terveellisesti, aamujoogasta suoraan luomutorille ruokaostoksille. Asiakkaista suurin osa on alueella asuvia ulkomaalaisia tai parempituloisia perulaisia (Mirafloresiin harvoin eksyy muita kuin edellämainittuja, paitsi tietysti turisteja). Torilla törmää tuttuihin myös täällä, sillä monet ulkomaalaiset kaverit käyvät siellä. Paikalla on myös yhden perulaisen perheen kasviskeittiö, josta saa aivan ihanaa lounasta. Iloksemme saimme myös kuulla, että he ovat kuukauden päästä avaamassa ravintolaa aivan kotimme lähelle!

Foro masculinidades y violencia de genero - Atrapados sin salida?

2008-06-25T09:39:00.000-07:00

Viime viikonloppuna osallistuin ylläolevaan seminaariin, jossa teemana oli maskuliinisuus ja sukupuolten välinen väkivalta. Seksuaali- ja perheväkivalta on myös Perussa järkyttävän yleistä, minkä olen saanut todeta työkavereiden kanssa jutellessani sekä etenkin perhekäyntien yhteydessä. Kamalinta asiassa on se, miten tavallisena sitä pidetään. Tällä hetkellä varmaan ainoa valtion tarjoama sosiaaliapu on Naisministeriön (kyllä, Perussa on sellainen) perustamat hätäkeskukset joihin uhrit voivat mennä. Ne eivät kuitenkaan kuulemma toimi kovin hyvin, sillä jonotusajat ovat pitkät. Vaikka uskaltautuisikin poliisille, etenevät jutut harvoin tuomioon asti.

Kysyin yksi päivä työkaverilta, mikä olisi paras tapa toimia, kun eräs äiti oli kertonut minulle miehensä väkivaltaisuudesta. Työkaverini on vuosikaudet tehnyt töitä aiheen parissa Limassa, ja kysyi heti että minkälainen naapurusto on, onko äidillä paljon ystäviä. Heillä oli kerran ollut tapaus, jossa naapurin naiset olivat järjestäytyneet perheväkivaltaa vastaan, ja hankkineet kaikki pillit. Joka kerta kun jonkun kodissa alettiin väkivaltaiseksi, perheen äiti puhalsi pilliin ja naapurit tulivat apuun...

La semana pasada participe en un foro sobre masculinidades y violencia de genero. Es un tema importante, el problema de violencia de genero es demasiado común no solo en el Perú sino en todos los países. El foro fue interesante y muy informativa, sobre todo escuchar las experiencias de las ONGs que trabajan con el tema. Lo que yo esperaba era discurso entre el público y los invitados, que casi no existía. Una pena. Mi compañera del trabajo, Elisabeth, hablo sobre la violencia sexual hacia las trabajadoras del hogar. Un tema interesante también fue el Proyecto Macho, que trabaja con los agresores.

En castellano

2008-06-25T07:55:00.000-07:00

El otro dia escribi en el blog de la Casa de Panchita sobre mi vida en Lima. Así que por fin vais a poder leer algo en castellano tambien...Aqui esta!

Road trip

2008-06-24T17:38:00.000-07:00

Martina, meidän menopeli

Martina, our travel companion

Viime viikolla lähdettiin Piian ja Felipen kanssa lomalle pohjoiseen. Matkasta tuli varsinainen road trip, reilu 1000 kilometriä kuluneella jeepillä rannikkoa pitkin ja pysähtelyjä pikkukylissä vähän väliä. Aluksi hieman kuvia matkan varrelta...

Last week I went with Piia and Felipe on a real road trip; over 1000 kilometers in an old jeep along the north coast and stopping in small villages every now and then.

Tukumen pyramidit - The pyramids of Tukume

Perulainen koira - Peruvian dog

Tässä viedään kuin vierasta sikaa.... :(

Kalastajia Organisissa - Fishermen in Organos

Tumbesin alue on suureksi osaksi bosque secoa eli kuivaa metsää. Nyt on kuiva kausi eli sateet hyvin vähissä, joten metsät ovat nimensä veroisia. Ne on lähinnä aavikkoa jossa kasvaa siellä täällä puita. Öljy-yhtiötkin on imeneet maaperää kuiviin. El Niño iskee 5-10 vuoden välein, ja tuo kaiken vahingon lisäksi kuitenkin myös vihreyttä kuivuuden keskelle. Tieltä näkyy aina vähän väliä uomia, jotka näyttää kuivuneilta joilta. Ne on kuitenkin tarkotettu Niñoa varten. Aika hurjaa, asua alueella jossa tietää että kodin voi joutua rakentamaan uudestaan taas viiden vuoden päästä...

The area of Tumbes is full of bosque seco (dry forest), which means basically that during the dry season it´s more or less a desert with some trees.

Meidän loma oli aikamoinen sekoitus kaikkea. Yhtenä päivänä loikoiltiin rannalla, toisena käytiin tervehtimässä Felipen tuttavaperhettä, ja sitten käytiin myös vierailulla yhden toisen perheen luona, jonka isä on Felipen projektissa töissä.

Ensimmäinen perhe asuu puolet vuodesta Limassa ja puolet pohjosessa. Isä on kalastaja, joten saatiin heti aamiaiseksi tuoretta kalaa suoraan merestä (ehkä tuhdein aamiainen mitä olen ikinä syönyt yhdeksältä aamulla!). Perheessä on kaksivuotiaat kaksospojat jotka oli ihan mahtavia, tuli niin Maaret ja minä mieleen niiden touhuamisesta.

Our holiday ended up to be a mixture of everything. We spent a day at the beach doing nothing, then went to visit Felipe´s friends who live in a house at the beach with their 2-year old twins (who reminded me of Maaret and me, they were playing and doing everything together, so funny).

Toisen perheen äiti on 24-vuotias ja sai juuri neljännen lapsen, vanhin on seitsemän. Ja kaikki tyttöjä. Äidillä oli huolissaan kun ei tullut poikaa, sitä olisi kuulemma isä toivonut niin kovasti. Kaksospoikien äiti kertoikin että häntä oli kaikki kylällä onnitelleet synnytyksen jälkeen, ei voi kuulemma paremmin onnistua kun tulee kaksi poikaa kerrallaan. Niinpä niin. Felipe on opettanut tyttöjä puutarhureiksi, ja vanhin tytöistä näyttikin innoissaan omia istutuksiaan. Tytöt olivat ihan oma-alotteisesti tehneet takapihalle kasvimaan, jossa oli ties mitä taimia.

We also went to visit another family, whose father is working in Felipe´s ngo . They had just had their fourth daughter; Rosa is two years younger than me and has already 4 children, amazing...Felipe has taught the girls to take care of plants, and they had a real surprise when we got there: a small garden with all different sorts of plants, they looked so proud when they showed it to us!

Alueen kylissä ei ole sähköä muilla kuin yrityksillä ja hotelleilla, eli yksityishenkilöt ovat vanhojen keinojen varassa. Vesi täytyy kaikki ostaa tynnyreissä, ja se on maan kalleinta. Ei siis hirveästi viitsinyt suihkussa lotrata...

Käytiin myös Mancorassa, siellä on kuulemma yksi Perun suosituimmista surffimestoista. Paikka oli nyt kovin hiljainen kun ei ole sesonki, enkä minäkään vielä tällä kertaa päässyt surffaamaan...Oli kyllä ihanaa päästä lämpöön, siellä oli ihan kesä. Hassua että saman maan sisällä voi vaihdella niin paljon, kun palattiin Limaan (16h bussissa), oli taas pilvistä ja koleaa.

Ja se bussikyyti! Ihan kun olisi lentokoneessa ollut, bussiemäntä tarjoili illallista ja leffoja näin varmaan 5 (joista aamun piirretty ainut hyvä, terroristileffat ja Cheetah Girls 2 ei jaksaneet innostaa). Olin jostain kuullut bussibingosta jossa voittaja saa palkinnoksi paluulipun ja luulin sen jo olevan joku urbaani legenda, mutta ehei! Me siis pelattiin aamulla bussissa kaikkien matkustajien kanssa bingoa, jossa toden totta, palkintona oli matka Tumbesiin! Tällä kertaa ei onnetar kuitenkaan suosinut meitä...

Tuli tosiaan taas kaikenlaista nähtyä. Tykkäsin kyllä kovasti pohjosesta, toivottavasti pääsen taas pian uudestaan!

It´s weird how different the weather can be inside one country. In Tumbes it was so warm and sunny, but as soon as the bus arrived to Lima it was cloudy and cold again...And what a bus ride! I saw like 5 movies which were all bad except a cartoon film, for some reason they like to show here films about terrorists and highjacking airplanes (not very nice when you´re spending 16 hours in a bus with total strangers), and Cheetah Gilrs 2 wasn´t really my favourite either... Other than that it was really comfortable. I had already heard rumours about bingo in the bus where you can win a return ticket, but I thoght it was a joke. But it´s not. In the morning the whole bus was playing Bingo and some lucky guy won a ticket to Tumbes.

As always, holidays were too short. But I´m definitely going back, and next time hoping to try surfing! They say the area has the best beaches in the country so I couldn´t miss out the chance, now could I?

update

2008-06-10T08:13:00.000-07:00

Nyt alkaa olla asuminen Limassa siinä vaiheessa, että arkipäivän rutiinit ovat jo muodostuneet ja niistä alkaa nauttia. Töitä on nyt kesäkuussa paljon, meidän projektiin kuuluu yli 30 kouluvierailua joista minä osallistun varmaan melkein pariinkymmeneen.

Tässä kuussa lasten kirjoitus- ja lukutaitoprojekti on edennyt siihen vaiheeseen, että on kulttuurivierailun aika. Käydään siis kuuden eri koulun kanssa katsomassa yksi modernin taiteen näyttely. Itseäni vähän jännittää, koska meillä on pari semmosta luokkaa jotka tekevät vähän niin kuin itse tahtovat, saa nähdä monta kuvaa kaatuu heidän vierailun aikana..

Seksuaalikasvatusprojekti on edennyt jo toiseen istuntoon, jossa puhutaan ehkäisymenetelmistä ja sukupuolitaudeista. Hihittelyä on aikaisempaa enemmän, mutta kysymyksiäkin tulee paljon.

Viime viikolla olin taas Pamplonassa eli siellä San Juan de Mirafloresin alueella kotikäynneillä. Näin pienimmän vauvan ikinä! 17-vuotias tyttö oli juuri päässyt sairaalasta, ja hänellä oli kotona vastasyntyneen keskosvauvan lisäksi joukko pikkusisaruksia hoidettavana, molemmat vanhemmat olivat töissä ja tyttö oli tullut yksin sairaalasta takaisin. Aika hurjaa mitä teini-ikäisellä voi olla jo vastuullaan...Vauva sai siis alkunsa ikävällä tavalla eli isästä ei ole tietoa. Viedään sinne tänään vauvanvaatteita ja katsotaan miten sujuu.

Sunnuntaina käytiin lasten kanssa Liman taidemuseossa, jossa oli näyttely perulaisista taiteilijoista. Hyvä historian oppitunti, nyt tiedän mitä eroja pohjoisessa ja etelässä tehdyissä saviruukuissa on, ja mitä värejä eri aikakausilla käytettiin!

Huomenna heitän muutamaksi päiväksi hyvästit Liman harmaalle talvelle ja suuntaan kohti pohjoista, eli Mancoraan Ecuadorin rajan tuntumaan. Siellä on kesä ja kuulemma Perun parhaat surffirannat, pitäisiköhän kokeilla?

Hei hei aurinko, bye bye sunshine

2008-05-15T09:59:00.000-07:00

Limassa on talvi alkamassa ja kaupungin ylle on laskeutunut paksua sumua, joka kuulemma pysyy lähes koko talven. Ostin reissusta alpakkaa kaikessa muodossa, alkaa tulla tarpeeseen...

Täällä on tosiaan tällä viikolla EU-maiden ja Latinalaisen Amerikan välinen huippukokous, joka kestää loppuviikon. Meidän kotikatu on nyt ympärivuorokautisessa vartioinnissa, koska vastapäätä on luksushotelli jossa yöpyy kokousvieraita. Ei tiedä vaikka näkyisi vilaus Matistakin...Aika kokemus tulla kylllä kotiin 20 poliisin ja rauta-aitojen ohi ja näyttää vielä henkilöllisyystodistusta jotta uskovat että asun täällä. On kyllä turvallinen olo...Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Liman kaupunki on päättänyt tehdä torstaista ja perjantaista vapaapäivät kaikille, jotta ihmiset lähtisivät lomalle ja kaupunki olisi kokouksen aikaan rauhallisempi. Koulutkin ovat kiinni. Ei tässä sitten auta muu kun lähteä viikonlopun viettoon jo nyt!

The winter has begun in Lima and the city is covered with thick fog every morning. I bought some alpaca things during our trip, guess I´ll be needing them soon..

So there is a summit between EU and Latin American countries in Lima this week, and there are policemen everywhere. I´m living just next to a 5 Star-hotel where some of the guests are staying, so there are 20 policemen watching our home street. Couldn´t feel any safer...Another interesting thing is that people in Lima will have thursday and friday off this week. This way they might go on holiday for the weekend and the city will be a bit more quiet during the summit. Even the schools are closed. Well, have to go away for the weekend then!

Cusco ja Pyhä laakso - Cusco and the Sacred Valley

2008-05-15T08:39:00.000-07:00

Valle Sagrado de los Incas (near Cusco)

Aasit pussailee- Donkeys making out

Little girl in the Sacred Valley

Moray pyhässä laaksossa; suolakaivos inka-ajoilta

Moray in Sacred Valley; Salt mines from the Inca times.

Suolaa - Salt

Chincheros. Täällä nähtiin langan värjäystä. Todella vaikuttavaa! Ostin pienen pöytäliinankin.

Chincheros. Here we saw how the fabric is done

Machu Picchu

Tämä kuva oli vaan pakko otttaa...Had to have this photo...

Llama at Machu Picchu

Noita-akka kivessä - Grumpy lady in a rock

Cusco
Oppaan kanssa - With our guide

Markkinat Pisacissa - Market square in Pisac

Värejä Pisacissa - Colours in Pisac

Huancayo

2008-04-16T20:48:00.000-07:00

Last weekend I went for the first time to the sierra. The place is called Huancayo, and it is about 8hours-bus ride away from Lima. I went there with my Finnish flat mate Linda and some of the girls from her class (Linda is teaching English at the Casa de Panchita). One of the girls is from Huancayo but she moved to Lima couple of years ago because of work. (Many of the girls are originally from the sierra, but since it is difficult to find work there, the parents often send their children to Lima (usually to their relatives) where they work in domestic services.)

We travelled by night which was good, because that way I didn´t have to see how high we were driving..Huancayo lies at the altitude of 3260m, but before getting there we had to go up to almost 5000m, and although I took some altitude pills and drank lots of mate, I did feel a bit dizzy for couple of hours.

In Huancayo there is a huge market every sunday. I could have spent the whole day there shopping, so much traditional handicraft, bags, clothing etc. The winter is coming so I bought some things to keep me warm at home (a blanket and shoes made from sheep´s wool and an alpaca poncho)!

The next trip will be in two weeks. Me and Linda are going Cusco-Puno-Lake Titicaca-La Paz for 10 days. Can´t wait!

Työstä

2008-04-16T19:11:00.001-07:00

Huomenna tulee kuukausi täyteen täällä Limassa, kovin menee aika nopeasti...

Työssä alkaa pikkuhiljaa olla sellanen olo, ettei koko ajan tarvitse kysyä mitä nyt tehdä. Mulla on nyt sitten kolme projektia jossa oon mukana, kerron nyt lyhyesti mitä missäkin tehdään.

Luku- ja kirjoitustaito - projekti kohdistuu Liman valtionkouluissa opiskeleviin n. 9-12-vuotiaisiin kotiapulaisiin. Me käydään eri puolilla kaupunkia kouluissa pitämässä semmosta kirjotustaito-kilpailua, jonka avulla yritetään selvittää, kuinka moni lapsi missäkin luokassa tekee kotitöitä muualla kun omassa kodissa. Alla yksi kouluista jossa kävimme.

One of the schools we visited

Monet viidesluokkalaiset eivät edes tajua tekevänsä töitä (kaikki ei saa työstä palkkaa, varsinkin jos "työnantaja" on sukulainen, yleensä isoäiti, täti tai kummitäti), joten meidän tehtävänä on jutella lasten kanssa ja kysellä kenen kanssa he asuvat, tekevätkö töitä kodin ulkopuolella ja maksetaanko heille siitä. Yksi 11-vuotias tyttö kertoi mulle hoitavansa tätinsä neljää lasta lähes joka päivä (nuorin oli 2-vuotias). Rahaa hän ei saa mutta ruokaa kyllä, ja vaatteita. Kun kysyin, eikö hän tosiaan saa mitään palkkaa työstään, hän vain sanoi ymmärtävänsä että ei hänelle riitä kun tädin täytyy ruokkia jo 4 lasta. Aika hurjaa...Lasten kaa on kuitenkin ihana työskennellä, ne on hirvittävän uteliaita mua kohtaan, tosin kaikki luulevat että oon Jenkeistä ja pyytävät puhumaan englantia. Yks päivä aloin puhua luokan edessä suomea ja 30 lasta jäi tuijottamaan mua suu auki.

Ágata talking with the girls

Rosa, me and Linda

Toinen projekti jossa olen mukana on suomalaisen Naisasialiitto UNIONIn koordinoima seksuaalikasvatus-projekti. Siinä liikutaan Liman iltakouluissa, joissa suuri osa opiskelijoista on kotiapulaisia. Tämäkin työ on ollut tosi antoisaa, teema on tietysti sellanen mikä saa teinit hihittämään, mutta työkaverit osaavat homman tosi hyvin (mukana on pieni näytelmäpätkä) ja tunnelma on lepposa. Ekalla kerralla puhutaan lähinnä siitä, miten jokaisella on oikeus omaan kehoon ja keskustellaan siitä, minkälainen on unelmapartneri. Seuraavalla kerralla käydään sitten läpi sukupuolitauteja ja muuta. Täällä ei valtionkouluissa pidetä seksuaalivalistusta ollenkaan, joten ¨nuorilla on aika vaihtelevia käsityksiä asiasta. Oppilaat saa laittaa paperille myös kysymyksiä, johon me sitten myöhemmin pyritään vastaamaan. Kysymykset koskee yleensä aika perusasioita, mutta sellaisiakin on kuten "onko olemassa rakkautta ensi silmäyksellä" ja "miksi pojat aina haluavat monta tyttöä eivätkä voi tyytyä yhteen".

Kolmas ja viimeinen projekti jossa oon on lähinnä sunnuntaisin, kun kotiapulaisilla on vapaapäivä ja he tulevat Casa de Panchitaan. Mä touhuan lasten kanssa, eli 11-14-vuotiaiden kotiapulaisten ryhmässä. Muut ohjaajat ovat yhtä sosiologia lukuunottamatta kaikki psykologian opiskelijoita ja todella mukavia. Meillä on pari kertaa viikossa kokouksia jossa valmistellaan viikonloppua, ja valmisteltavaa riittää kun lapset ovat paikalla 10-17 eli koko päivän.

Tänä tiistaina kävin ekaa kertaa vierailemassa San Juan de Miraflores (linkki vie Wikipedian artikkeliin kaupunginosasta), jossa monet kotiapulaistytöt asuvat. Se on alue, joka on sellaisia kyhättyjä hökkeleitä vuoren rinteellä, ja asuinolot hyvin vaihtelevia. Joissain on perusasiat kunnossa, mutta monilla ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, ja kattona on usein vaan pellinpalasia. Käytiin neljän tytön kotona juttelemassa. Yksi oli raskaana ja piti tarkistaa, että hän käy säännöllisesti lääkärissä ja hoitaa myös koulun, toinen ei ollut vähään aikaan käynyt Casa de Panchitassa ja käytiin tarkistamassa että kaikki on kunnossa, ja kaksi tyttöä olivat uusia tuttavuuksia joten kävimme esittäytymässä perheelle ja juttelemassa tyttöjen kanssa.

Tämä oli ehkä se mistä kaikista eniten olen täällä tykännyt tähän asti, käydä vierailuilla tyttöjen kotona. Siinä on mahdollisuus tutustua heihin paremmin, nähdä miten he asuvat ja tavata perhettäkin. Kuulin jo ensimmäisen päivän aikana monta järkyttävää tarinaa jotka pistää todella vihaiseksi ja surulliseksi, varsinkin kun kyse on niin nuorista tytöistä...Tätä tämä nyt sitten on. Vierailuja tehdään aina kerran viikossa ja ilmoitin jo, että tulen mukaan aina kun vaan pääsen.

Trabajadores del hogar en Peru

2008-03-31T13:38:00.000-07:00

Para los que saben castellano, hay un artículo sobre las trabajadoras del hogar en un periodico peruano. El domingo fue el dia nacional de las trabajadoras del hogar en Peru y en la Casa de Panchita hubo una celebración durante todo el dia, muy interesante y MUY divertido, con musica y bailes peruanos, teatro y mucha gente!

Here is information in English about Casa de Panchita, the NGO where I´m working here in Lima.

Maa järisee ja muuta viikolla tapahtunutta

2008-03-30T19:18:00.000-07:00

Ensimmäinen viikko Limassa on ollut varsin tapahtumarikas ja mennyt hurjan nopeasti. Sen jälkeen kun on asunut vuoden Klaukkalassa metsän reunalla (tai missä tahansa Suomessa...), on muutos kahdeksan miljoonan ihmisen kaupunkiin aikamoinen. Liikenne, autojen tööttäilyt, yleinen melu ja pakokaasut vaativat totuttelua, mutta eiköhän tämä ajan kanssa parane. Onneksi hiljaisuus ei ole kovin kaukana, ja vapaapäivinä pääsee karkuun kaupungin vilskettä..

Lupasin laittaa kuvia kämpästä, tässä pari kattoterassilta. Tuo puutalo on keittiö, toisessa puutalossa oikealla on kaksi makuuhuonetta.

Our kitchen and the terrace

Perjantaina lähdettiin siis vähän tuulettumaan kaupungin ulkopuolelle. Täällä on kesä lopuillaan, ja alkaa olla viimeiset mahdollisuudet päästä rannalle. Mentiin Anconiin, joka on n. 50 km Limasta pohjoiseen. Perille saavuttuamme makasin ensimmäiset pari tuntia vaan ulkona ja kuuntelin meren kohinaa. Katseltiin auringon laskua, ja ehdin juuri ja juuri hakea kameran ja ottaa siitä kuvan. Täällä aurinko laskee suoraan alas todella nopeasti, ja pimeä tulee jo kuuden aikaan illalla. Aika hurjaa, kun varsinkin kesällä pimeään yhdistää yön, mutta sitten huomaakin että ilta on vasta aluillaan.

Miramar in Ancon

Perjantai-yönä heräsin yhtäkkiä siihen, että maa tärisi ja huonekalut kolisivat. Aika nopeasti ymmärsin että tämä on varmaan maanjäristys, vaikka tuntui aika epätodelliselta. Kaveri hyppäsi sängystä ja huusi vaan että juokse ulos, joten mentiin sitten äkkiä terassille, jolloin värähtely sitten jo loppuikin. Odoteltiin jonkin aikaa ja juteltiin naapureiden kanssa jotka olivat myös lähteneet ulos taloistaan. Järinä oli kuitenkin aika pieni, ja palasimme takaisin sisälle.

Aamulla olimme jo hereillä kun alkoi taas tärisemään, ja mietin jo itsekseni että tämmöistäkö täällä nyt sitten on, rampataan ulkona kun talo heiluu vähän väliä. Sekään ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Pieniä värinöitä tapahtuu kuulemma aina välillä eikä näissäkään onneksi ollut kukaan loukkaantunut (myöhemmin kuulin että keskus oli ollut hieman Liman ulkopuolella, ensimmäinen järistys oli 4,3 ja toinen 5,3 Richteriä), isommat ovat todella harvinaisia. Eli kunnossa ollaan! Tulipahan nyt sitten maanjärähtelykin koettua..Naapuri ihmetteli että oliko tosiaan minulle ensimmäinen kerta, täällä ne ovat niin tavallisia. Sanoin että meillä Suomessa ei suurempia luonnonmullistuksia tapahdu...

Lauantaina oli siella rannalla naapuruston puutarhajuhlat ja paljon perulaista ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. paasin itsekin vahan tanssahtelemaan, hauskaa oli!

Tänään oli kansallinen kotiapulaisten päivä, ja Casa de Panchitassa oli juhlat päivän kunniaksi. Päivä venyi 10-tuntiseksi, mutta hauskaa oli! Oli perinnelauluja ja -tansseja, teatteria ja muita esityksiä. Ihmiset tulivat taas hieman tutummiksi ja alan pikkuhiljaa muistaa nimiäkin. Tiistaina alkaa uudet projektit. Olen nyt sitten kahdessa: suomalaisen Unioni naisasialiiton rahoittama seksuaalikasvatusprojekti keskittyy iltakouluihin, joissa suuri osa opiskelijoista on kotiapulaisia. Toinen jossa olen mukana on lasten lukutaitoprojekti, eli kierrämme kouluissa auttamassa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Paljon siis Limassa matkustelua luvassa...

Limasta - Desde Lima

2008-03-22T11:29:00.000-07:00

No niin, täällä sitä nyt sitten ollaan. Tulin tosiaan torstaina Limaan, ja täytyy ihan pinnistää muistaakseen että montako päivää täällä on ollut. Yksi yö jäi tosiaan aikaeron jälkeen väliin, täällä ollaan siis 6 tuntia Suomea jäljessä...vai onko 7? Enpä ole ihan varma. Mutta heti ensimmäisenä kerron hyvän uutisen eli sen että olen löytänyt talosta nettiyhteyden. Menin eilen illalla meseen ja ihmettelin miksei kukaan ole paikalla, kunnes tajusin että siellä on kello neljä aamulla tai jotain...eiköhän tähän vielä totu :)

Minua oli siis kentällä vastassa yksi Casa de Panchitan työntekijä sekä suomalaiset Anne ja Linda, joiden kanssa asun täällä. Oltiin tyttöjen kanssa ulkona heti ensimmäisenä iltana (täytyyhän sitä jetlagia tasoittaa :D ), eilen oli kaikki paitsi ruokakaupat kiinni joten meni päivä ihan hengaillessa. Tänään mennään keskustaan, ja illalla näen perulaista Rosaa, joka oli Turussa viime vuonna vaihdossa. Ympäri käydään ja yhteen tullaan..

Kämppä on tosi kiva, huone on vähän niin kun pieni yksiö omalla kylppärillä, ja keittiö on kattoterassilla tämmöisessä pienessä puutalossa, vähän semmosta mökkitunnelmaa.

Saludos desde Lima!

Los primeros dias han pasado muy rapido, aunque no he hecho nada especial. Es semana santa,asi que esta todo cerrado (mejor para mi, tengo tiempo para descansarme!). El tiempo esta perfecto, max 30 grados y sol/nublado.

Linda y Anne, mis compañeras de piso, ya llevan unas semanas aqui y conocen la zona donde vivimos, asi que ha sido muy facil encontrar los sitios :). Esta noche he quedado con una amiga de aqui que estuvo en Turku de Erasmus. El mundo es un pañuelo...Mañana se acaban las vacaciones y empiezo a trabajar.

Bueno, solo queria deciros que estoy viva y todo va bien, ya os contare mas otro dia!

Time flies in good company...

2008-03-18T12:25:00.000-07:00

Now finally something in english...

Sunday was my last day in Spain. In the morning I took the train from Lleida to Barcelona, where I was supposed to catch a plane to Madrid (the train was full, that´s why I had to fly) and from there to Helsinki via Frankfurt. I missed my flight cause I thought the plane would leave at 15.10 when it was the time of arrival...So they told me at the airport they wouldn´t take me on board, but in the end I could change my flight and leave on time.

In the plane I sat next to a spanish pilot and we started to chat. He had some friends in Finland and told me also about his trip to Peru! It´s always nice to travel when you have someone to talk with, the time goes so much faster...Anyway, when we got to Frankfurt I got invited to have dinner with him and his collague, and in the end 4 hours waiting didn´t seem that long after all! The guys were really nice and it was too bad I couldn´t stay longer but had to go back to the airport, although I was quite relieved when I finally arrived in Helsinki and got home after spending 17 hours travelling..

In the morning when I woke up in Lleida I never would have thought that in the end of the day I would be having dinner with a spanish and a british pilot in a hotel restaurant in Frankfurt. Life is full of surprises!

Pyreneillä

2008-03-13T03:26:00.000-07:00

Viivyin Barcelonassa siis pari paivaa, ja maanantaina tulin tanne Lleidaan. Ekat paivat meni ihan vaan hengaillen, ja eilen paasin yllattaen laskettelemaan Pyreneille! Parilla ystavallani oli vapaapaiva, joten he kysyivat josko minakin haluaisin lahtea. Lomalaisena olen kaikelle ohjelmalle avoin, joten aamuseitsemalta suuntasimme Cerleriin, joka on on parin tunnin ajomatkan paassa Lleidasta.

Olen kerran aikaisemmin kaynyt laskemassa taalla pain, mutta eilinen oli ehdottamasti huippu! Rinteissa oli myos paljon metsaa jossa sai laskea rauhassa, ja sitten vahan vaikeampaakin..Aurinko paistoi ja nautin kovasti paastessani pitkasta aikaa suksille! Ja ne nakymat..Nousimme reilun 2800 metrin korkeuteen, ja olimme ihan Espanjan korkeimman vuoren Aneton vieressa.

Yhden kerran piti pysahtya keskelle rinnetta, kun alasmeno naytti liian hurjalta (melkein pystysuoraa ja osittain jaista), joten piti viittoa kavereille alas etta tasta en laske. Tuli vahan typera olo seistessa keskella rinnetta suksien kanssa, mutta hetken harkinnan jalkeen siirryin viereiseen rinteeseen ja paasin turvallisesti alas. Paasen siis lahtemaan kahdella ehjalla jalalla Peruun ensi viikolla, jei! Reilun viiden tunnin laskemisen jalkeen (yksi kahvi valissa) saimme tarpeeksi (jalat alkoivat jo painaa), pakkasimme tavarat ja menimme alas Benasqueen syomaan. Illalla kylla uni maistui!

Espanjan auringon alla

2008-03-13T02:51:00.000-07:00

Viime kirjoituksesta onkin jo aikaa...sain siis gradun valmiiksi ja ensi viikosta lahtien olen sitten virallisesti poissa opiskelijamaailmasta. Pistaa ihan haikeaksi. Melkein.

Viime viikkojen loppurutistuksen jalkeen loma Espanjassa on ollut juuri sita mita kaipasinkin ja enemman. Minun piti tulla tanne vaan hengailemaan kavereiden kanssa, ja loppujen lopuksi viikosta onkin muodostunut varsin tapahtumarikas..

Lahdin lauantai-aamuna pimeasta ja kylmasta Helsingista, ja saavuin lampimaan ja aurinkoiseen Barcelonaan. Mieli virkistyi heti eika yhtaan haitannut, vaikka jouduin ylimaaraisen tunnin istuskella terassilla kahvin aaressa, kun ystavani oli nukkunut pommiin..han kuitenkin saapui vihdoin ja menimme aamukahvilta suoraan jarjestelemaan illan juhlaa. Emme olleet hirveasti puhuneet viime kuukausien aikana, joten minulle tuli taytena yllatyksena, etta han oli avaamassa parin kaverin kanssa taidetyopajaa. Avajaiset oli sopivasti juuri lauantaina.

Avajaisissa oli paljon porukkaa eri puolilta maailmaa, kavereillani on paljon ystavia varsinkin Lattareista ja paasin juttelemaan kaikenlaista. Jannaa oli myos huomata, etta ihan sattumalta kun oli Naistenpaivakin, juhlissa oli monta muutakin jotka tyoskentelevat naisasioiden parissa, ja kaikki kyselivat kovasti tulevasta tyostani. Espanjalainen psykologi, argentiinalainen joogaopettaja, kolumbialainen jarjestotyontekija...kilistelimme laseja ja toivotimme toisillemme hyvaa Naistenpaivaa. Ilta jatkui viela kolumbialaisiin bileisiin, mutta tanssijalka alkoi jo vasymaan enka ihan loppuun asti jaksanutkaan. Olin herannyt aamuneljalta Suomessa, ja vuorokauden paasta alkoi uni jo maistua.

Lopuksi haluan mainostaa kavereideni pitamaa reilun kaupan liiketta, joka on Barcelonassa. Reilun kaupan tuotteiden lisaksi siella myydaan myos Barcelonassa asuvien taitelijoiden tuotoksia (koruja, astioita, tauluja..), ja paikassa jarjestetaan myos taidenayttelyita ja erilaisia kulttuuritapahtumia. Kannattaa kayda jos liikutte Barcelonassa, aivan mahtava paikka!

Kolmas kerta toden sanoo?

2008-02-27T10:15:00.000-08:00

Huomenna puolen päivän aikaan kuulen että kelpaako gradu nyt painettavaksi. Pakkaan jo repun valmiiksi että jos hyväksyntä tulee niin lähden junalla Turkuun ja perjantaina kypsäriin. Pidetään varpaatkin ristissä! Pitäisi nimittäin lähteä ensi lauantaina Barcelonaankin. Tästähän tuli varsinainen jännitysnäytelmä...

Senkin tutkijat!

2008-02-26T09:35:00.000-08:00

Höh, hauskan epävarmuuden tilalle iski hetkeksi paniikki, kun graduohjaaja löysi tekstistä vielä korjattavaa. Hetken tärinän jälkeen sain kuitekin kerättyä itseni ja nyt on uusi versio valmiina, toivottavasti kelpaa! Mietin tässä että (omasta mielestä) valmiiseen tekstiin uudelleen kajoaminen on vähän sama asia kuin se, että talon rakennettuaan joku huomaisi että parissa seinässä on tiilet viallisia ja ne pitää vaihtaa. Ensin pitää repiä ne vaivalla laitetut palat pois ja sitten vielä väkertää uutta. Kamalaa. Turhauttavaa. Meritasta ei ikinä tule tutkijaa, ei ikinä! Markus-veli saa olla meidän perheen tutkija kaikkien puolesta!

Valmistelua

2008-02-24T10:21:00.000-08:00

No niin, tästä se alkaa.

Gradu on viimein palautettu ja pääsen pikkuhiljaa fiilistelemään lähtöä. Vakuutusasiat ja muut matkaan liitttyvät järjestelyt alkavat yhtäkkiä tuntua hirvittävän jännittäviltä, ne tekevät lähdön astetta konkreettisemmaksi. Itseni tuntien tajuan kuitenkin kaiken vasta paikan päällä...

Tähän alkuun eräs tuntojani hyvin kuvaava suosikkilainaukseni Muumeista:

"Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi" (Tuutikki kirjassa Taikatalvi)